Mukava, uusi alusta, tää. Aikaisemmin olen ollut muun muassa Mytologinen Taruolento, Toimittaja ja joskus ihan omalla nimellä kuten nyt, eli kirjoittelua netissä jo vuodesta anno dazumal, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa aikoja jolloin oli olemassa se maan ensimmäinen blogilista, joka myöhemmin myytiin toimeliaille internet-kauppiaille ja sinne sitten ilmaantuikin runsaasti niitä kannattavia tuote-esittelyalustoja.
En olisi ikinä hokannut Piiriä, ellei joku tuntematon kanssaihminen eräällä mastodon-saitilla jolla sijaitsen (eliitin-some.fi) olisi uudelleen postaillut erästä keskustelua johon liittyy muun muassa Silvia Hosseini ja hänen apu-image-esseensä ja siitä vettä myllyynsä saaneet. Tapanani ei ole kajota kulttuurieroihin, mutta tässä tapauksessa tietty huomio sille että opponentit tuskin sukuloivat esimerkiksi Teheranissa. (pannaan tähän sulkeistaen pari teosta: Tie, Totuus ja Kuolema ja Kirjallisuuden Kiihottava Historia)
Näin siis aivan kuin jouduin piiriin, tuskin piirissä kuuskutosta miesoletettua erityisesti kaivataan, mutta olen siis eräänlainen kaukainen ulkojäsen ilmeisesti vastedes, eli kiitos ja anteeksi, Piiri!
Sen verran voin kertoa, että viimeiset viikot ovat kuluneet Rachel Cuskin ja Samuel Becketin parissa. Lisäksi olen nyttemmin myös selaillut Piirin jäsenten kirjoituksia tällä alustalla, mistä minulle nousi sitten tarve – olen kyllä lukenut suurimman osan mainituista, mutta niistä tuskin mitään muistan – lainata uudelleen mm. Olivia Laing. Kirjastossa oli tunkkaista, täällä Länsi-Siperiassa pidetään kaikenlaisia kirjallisuutta kaukaisesti sivuavia tilaisuuksia päiväsaikaan ja voin vakuuttaa että vanheneva aikuisväestö on liikkeellä. Näen lainausautomaatin luota kun edeskäyvät kantavat tilavaan eriöön lisää kahvitermoksia.
Teoksia selaillessa törmäsin jälleen kerran Michel Houellebecq’iin josta Tommi Melender ja monet muut, kuten kirjallisuupiirien persona non grata Timo Hännikäinen aikoinaan elämöivät. No, en minäkään häntä erityisesti kaipaa, taitaa olla että nimitin joskus ”äärioikeistolaiseksi sivistystorveksi”. Nykyään osaa jopa lausahtaa tuon ranskalaisen kirjailijan sukunimen melkein oikein ja nyt näyttää että osaan jo melkein myös kirjoittaa tuon nimen oikein. C jää välillä puuttumaan mikä vaikeuttaa hakuja.
Näinä aikoina valmistaudumme isänpäivään tuhoamalla suuren määrän aiheeseen liittyviä markkinointiviestejä ja jakautumalla, sillä puolisoni joka ei ole isä, matkustaa kissan kanssa kesäasunnon rauhaan ja minä vastaanotan vieraat. Isänpäivä saattaa olla kirja-alalle tärkeä, en todellakaan tiedä, en ole koskaan ostanut yhtään kirjaa isälle lahjaksi ja taitaa olla että jälkikasvuni muistaakseni vain yhden kerran. Ehkä ne oli ne kirjamessut joilla en ole koskaan käynyt joilla paras sato myytiin? Tietysti jos olis joku oikein kiva, saattaisin ostaa tai käydä jopa messuilla.
En osaa sanoa miksi, mutta valintamyymälässä (siellä on kuulemma kaikkea?) mieltäni jostain syytä vaivasivat Camus’n ajatukset ja pitkät pahvikaudet tässä jumalten hylkäämässä kolkassa.
Kohta käy kuulemma kulttuuriväki taas kerran Sivullista ymmärtämään.
