Edelleen, Revisio 5.03

                                          Orpo Olohuoneessa

Blogin kirjoittamisen voi aloittaa sitten kun kirjasimen tyypistä on syntynyt sisäinen yksimielisyys. 

Näin kävi tälläkin kerralla. Katsoin tänään kaiken touhotuksen välissä, eli vähän myöhäisen lounaan jälkeen, hetken suoratoistokanavaa ja huomasin vasta parinkymmenen minuutin jälkeen että olen nähnyt sarjan joskus aikaisemmin. Siinä on Cush Jumbo, ehkä hänen olemisensa siinä kiihotti.

Sama juttu tietysti niillä onnettomilla jotka joutuvat aivan kuin jonkinlaisesta yhteiskunnallisesta pakosta (jonkinlainen imperatiivi?) seuraamaan Ylen tahi jonkin muun kanavan vaaliohjelmia. Nekin on nähty moneen kertaan aiemmin. Vilkaisin ruutua äsken kun vedettiin lakanoita, siellä eräs Ylen toimittaja lipaisi Antti Kaikkosta, kyllä oli hymy taas herkässä ja ääniä kolahtaa pian laariin. Voihan se toisaalta olla sitä Tosi Viihdettä seurata miten Orpo valehtelee.

Kuljin olohuoneessa televiisin ohi kuluvana vuorokautena myös kun eräs ”juontajalahjakkuus” luki puoli yhdeksän uutisia. Kaverin näkeminen vilaukselta herätti voimakkaan myötähäpeän tunteen, sama hemmo joka viime kesänä juonsi, ei, yritti näytellä juontajaa eräässä Fredrikshamnissa joka toinen vuosi pidettävässä sotilassoittelufestarissa, minkä katsomoon olin eräiden sattumusten vuoksi aivan vapaasta tahdostani istahtanut puolisoni viereen.

Kivoja nää vonapii-soltut muutenkin. Sattui tuossa takavuosina itselleni sellainen ikävä kommellus että haastattelin venäläisen soittokunnan johtajaa äsken mainituilla festareilla, kaveri puhui vakuuttavaa kirjakielisuomea, eli varma vakooja, mutta tuohon aikaan siis eräänlainen kotivenäläinen, kaikkien menestyvien poliitikkojen kaveri.

Mutta no. Nythän on tämä militaristiasiantuntijuus oiva jatke sille pikkuiselle siellä jalkojen välissä, oikea tehotippa vai peräti kastehelmi.

Taannoin kirjoittelin aiheesta hieman muistiin (3.3.25 Edelleen revisio 5.02 julkaisematon)

”Käy kova yhteiskunnallinen kitinä. Ankara. Saattaa pitemmän päälle vaikuttaa kuuloa heikentävästi. En ole aikoihin katsonut minkäänlaista televisioruutua, mutta silti, tavattoman paksua tuotosta valuu välilehdille.”

Satuin esimerkiksi - vähän niin kuin vahingossa - kuulemaan miten Ylen Ykkösellä (ehkä jonkinlainen maan pääradiokanava?) alkoi keskipäivän uutiskatsauksen jälkeen jonkinlainen militaristivartti, vai oliko peräti koko tunti, no, luultavasti ainakin neljäkymmentäviisi pientä militariaminuuttia. Liittyy varmaankin Ylen saneeraushankkeeseen? Panu pistää pasifistit pihalle ja palkkaa lisää psykopaatteja kertomaan miten ”me” nämä sodat voitettaisiin. Siinä tuo konditionaali on ehdoton, voitettaisiin. Ehkä niin. Se sisäinen puhe. Kyllä ”me” voitettaisiin ”ne”.

Eli, siinä asiaa tuntevat miesoletetut paasasivat militarismin aatetta, en ole ihan varma oliko kysymyksessä puolustus vai hyökkäys, mutta sodankäynnistä oli kyse. Juolahti tuolloin mieleen että harvoin niitä sotia on sotimalla voitettu, ehkä joskus? Tutkikaa (toki) historiaa, jos rauhansopimukset kiinnostavat.

Ne niin sanotut kenraalit sun muut seisoo siellä käsi kunnioittavasti lipassa kun tykinruokaa viedään rintamalle ja sama kuvio toistuu kun henkisesti tahi fyysisesti rampoja kärrätään sieltä takaisin. Kättä lippaan, perkele!

Siinä saadaan samalla myös eloa niin sanottuihin ”käsitteisiin” kuten ”sankari” ja ”sankarihauta”. On tulevilla polvilla mitä muistella. Ja Kansa Taisteli -läpyskä kertoo myöhemmin lisää.

(Säätöä: siirryn Mediumiin, valitettavasti)

S

Jänis, jänis, jänis! Revisio 5.02

                     tyypillinen, eräältä kannettavalta ladattu kuva

Katsoin ruotsalaista sarjaa, siinä on Harald. Kysymyksessäni lienee kysymys eskapismista nyt kun Make Russia Great Again -väen valtamerentakainen liitto (merten takaiset alueet) erään Vladimirin kanssa alkaa pikku hiljaa paljastua Pikku Petterille ja muille kokkareille. Eihän sitä vaalia olis ilman Venäjää ja Vladimiria voitettu, ei.

Jatkopahvi Stumpkin on ihmeissään ja antaa lisää lausuntoa putkeen. Nyt pitää urheilla kovasti ja syödä terveellisesti että jaksaa matkustaa kuin Reissu-Lasse aikoinaan. Viimeksi mainittu oli eräs agronomi ja erään tasavallan presidentti kauan sitten, eli nuorukaisille varmaankin tuiki tuntematon. 

Tässä on ehkä syytä mainita ettei äly kasva urheilulla ja terveellisellä ruokavaliolla, vaikka kunto mahdollisesti kohoaa. Se äly on edelleen siellä minne se niissä Caruna -järjestelyissä aikoinaan jäi. Voi, voi.

Joku vainoaa Haraldin perhettä tuossa mahdollisesti Nordic Noir’iksi luokiteltavassa sarjassa ja lopulta jopa koira menehtyy, tosin Haraldillakaan ei ole ihan puhtaita jauhoja pussissa vaan suhde naapurin Gunvoriin (vai mikä sen naisoletetun nimi oli?) on paljastumaisillaan. Edesmenneen koiran nimi on Ludde, se on niin sopiva nimi ruotsalaiselle koiralle.

Huomaan myös, että Vähänä Jurtiainen on käväissyt Ruotsissa, oikein pääkaupungissa. Siellä on paljon hienompaa kuin stadissa sanoo väistyvä pormestari. Ovat niin rikkaitakin, varsinkin Gamla Stanissa. Ja ruotsalainen persu on sivistyneempi kuin suomalainen, ei vastusta edes pakkoruotsia, ajattelee Vähänä harmissaan ja perin kateellisena.

Järkijättöistä, Revisio n. 5.01

 

                           Lihavahko, etten sanoisi vanttera ja monikäyttöinen räjähde

Luin vahingossa vähän Hyväuskoisten Sanomien (HS, pitäisikö kirjoittaa pienellä, ehkä?) kuukautista liitettä. Siellä eräs Järjen Köyhähkö lukee von Clausewitsia ja eduskunnan puhemieheksi nostettu fasisti on nimitetty ”älyköksi”. Hyvä, hyvä! Lisäksi fasistia evästetään kuluvalle istuntokaudelle. ”Näytön paikka”. Tosiaan, ehkä joku uusi rikos paljastuu tahi tehdään?

Järki on jätetty ja siitä syntyy ikäviä jälkiä. Kirjoittava kirjallisuusagentti Majander kertoo Järjen Köyhän lukevan sotateoriaa jotta ymmärtäisi sen minkä me muut olemme jo ymmärtäneet, eli sen ettei hän ymmärrä (mitään). Onneksi ymmärryksen puute ei ole este eikä edes hidaste vaan pikemmin kiihoke. Pian taas ollaan basillioonin aamustudiossa, tosin edelleen täyttä ymmärrystä vailla.

Nyt pohditaan miten saataisiin rauha maahan ja rahat omaan taskuun eli tilanne vähän niin kuin eskaloitumaan pikkuhiljaa, jotta räjähteet ja pyssyt menevät kaupaksi, mikä povaa teollista menestystä pommitehtaille. Pommit ovat turvallisia kun niitä ei anneta niin sanottujen vihollisten ja terroristien käsiin, vaan ainoastaan tahoille jotka haluavat kaikkea hyvää ja rauhaa.

Nyt tietysti kysytte pitääkö minun kirjoittaa tänne kaikenlaista jo tiedossa olevaa. Älkäämme siis unohtako Joseph Conrad’in Pimeyden Sydäntä, Otava 1968. Kyllä tästä pikkuhiljaa päästään taas. Sotimaan.

EhkäJako Dekonstruktio 6.5

 

                    Kuvassa on eräs historiasta tuttu hahmo

Sanoja poistamalla sanat vapautuvat painetun tekstin ikeestä kun niitä ei siellä enää ilmene. Moinen sensuuri perustuu vanhaan ja tuttuun uskomukseen että ”kaikki mikä on painettu on totta”. Tämähän oli aikaisemmin tavattoman yleinen uskomus. Lueskeltiin kaikenlaista potaskaa ja uskottiin sen olevan totta. Tosin tämän tosiuskomuksen kuvaus voidaan muuttaa muotoon ”kaikki mikä on internetissä julkaistu on totta”. Tämäkin vaikuttaa tosi uskomukselta vaikka on ehkä vähän kehno 2.02 päivitys. Ehkä vain sellainen jos ja vain jos ehkä.

Saattaa olla että sana ”etupiirijako” ei nyttemmin ole kovin suosittu kun kaksi miljardööriä yksinvaltiasta ryhtyy jakamaan Eurooppaa itäisiin ja läntisiin etupiireihin. Idea ei ole mitenkään uusi, Molotov-Ribbentrop Nichtangriffspakt solmittiin vuonna 1939 ja siitähän ne ”juhlat” joita edelleen muistellaan sitten alkoivat. Teurastamo noin numero viisi. Tulin tässä nyt maininneeksi tuon vaarallisen sanan, eli se on julkaistu internetissä ja saattaa siis olla pian uskottava.

Muuten. On todella mukavaa (mikä ihana tunnelma) täältä sivusta katsella miten vastavalittu jatkopahvimme (A. S(tru)mp(a) pärjää kansainvälisissä kisoissa kun osa puoletovereista, eli kotimaan mutta myös Euroopan Parlamentin kokkareista on jo pelannut itsensä sinne minne päivä ei paista. Haiskahtaa siltä, tai ainakin sukka jo hieman tuoksuu.

Ai niin, ne on puolueystäviä, ei mitään tovereita, paitsi se yksi joka tosiaan on (P. Toveri).

Eksyn tässä aiheesta joka osittain oli tuo A. (Long)Strump, aivan koko Kokoomuksen oma presidentti jonka mystistä IsoHomoa pelkäävä kansa ”viisaasti” valitsi. Nyt katselemme tämän lausuntoautomaatin aiheuttamia moniarvoisia seurauksia.

Voidaan tietysti ajatella että nuo ovat vähän niin kuin ”samalla puolella” nuo kaksi, eli tämä Strump(a) ja sitten se Rump(fa). Yliopistokellokas lisäisi edelliseen lausuntoon ”ehkä”, niin kuin siellä opitaan jokaiseen puhuttuun lauseeseen lisäämään, ehkä sitä, ehkä tätä. Ehkä sellainen jos ja vain jos ehkä.

Niinpä olisi mielestäni poliittisesti korrektia kirjoittaa että nämä kaksi diktaattoria, siis se venäläinen ja sitten se ”vaaleilla ja runsaalla pääomalla” valittu amerikkalainen ”´ehkä´ jakavat Euroopan Saudi-Arabian tapaamisessa etupiireihin”.

”Ehkä” Eurooppa tulee niin sanotusti ”järkiinsä” kun painetta kattilassa on enemmän kuin riittävästi. Ja ehkä melkein unohdin tässä yhteydessä mainita erään valtion nimen. Ai minkä? Niin, Ukraina, missä?

Aanikirja Dekonstruktio 6.4

 

                           Irlantilainen kirjailija siinä

Päivämäärä kolmastoista voi ääntämällä kääntyä monitulkintaiseksi. No niin, kokeillaan. Kolmas Toista. Aivan. Vai sittenkin kolmastoista. Mene tiedä.

Nyt. Kun… ns. parodiahorisontti on vähästä aikaa kenties runsaimmillaan, on maailman tapahtumien tarkasteleminen kenties kerrassaan turhaa. Mutta pysyttelen silti kuulolla ja välillä jopa kuulokkeet korvissa kun nämä jahkailevat tiedonsiirtovälineet hokevat sen yhden amerikkalaisen ja sen kavereiden nimiä. Tottahan tietysti on että hommat ovat aika surkeassa mallissa ja todeta sopii että moiseen on mukamas edetty ja päädytty niin sanottujen demokraattisten vaalien tuloksena. Joku aikoinaan lauloi että ”ellet miljoona pysty sä varastamaan, turhaan rikoksesta haaveiletkaan”, mutta tässä tapauksessa ”demokratian voittoon” on ilmeisesti edetty perityin varoin. Milloin nämä meidän kotoiset natsit ryhtyvät esimerkin kiihottamina hokemaan sitä Suur-Suomea ja vapaata Vaasaa, vai hokevatko jo?

Kuuntelinkin tässä yks yö, ei tais olla sittenkin päivä, jotain äänellistä teosta jossa joku ö.köppelö oli tehnyt erään naisoletetun tekstin taustalle eräänlaisen äänisuunnitelman joka ynähteli ja älähteli siinä luennan taustalla. Pitää muistaa tässä yhteydessä mainita myös huono maku, sitä näköjään riittää tuollakin kapealla saralla. Jos naidaan niin pistetään se veturi jyskyttämään siihen taustalle ja niin pois päin, mikä on vähän kuin torttu toisen päällä tahi yksi yhteen.

Edellinen asia vaivutti minut syviin mietteisiin ja muistini pohjalta kaivekselin erään radioteatterin esityksen erään James Joycen teoksesta Odysseus. Tämä Odysseus on siis käännös, alkuperäinen kirjoitellaan Odyssey ja jotenkin siinä kaivellessa se pullahti, siis tämä valtavan hieno ääniteos esille sieltä Ylen Areenasta, eli on siellä olemassa ja kuunneltavissa edelleen, ilman höyryveturia. Etsivä löytää sieltä interneetsistä jos jaksaa hakea ja vielä enemmän vaivaa tietysti aiheuttaa se kuuntelu johon tuskin kukaan enää näinä älypuhelinten tuijottajien kulta-aikoina kykenee, paitsi tietysti ne jotka eivät niitä helvetinkoneita alvariinsa tuijota.

Kävelin vähän tuolla maastossa äänitysvehkeiden kanssa. Linnut lauloivat ja lumet olivat lähes sulaneet kankailta. Ajattelin ihan omaa aanikirjallista tuotosta, sellaista jonka valmistaisi ja muuraisi sitten johonkin kivijalkaan mahdolliseksi perinnöksi mahdollisesti tuleville polville.

Ehheh-heh-eh-heh-heh!

Erityisen kiinnostavaa? Dekonstruktio 6.3

 

                            Talo tanssii villisti

Liberaalisssa aikakauslehtimediassa pohditaan tärkeitä kysymyksiä, kuten kannattaako kusta juoda. Siellä on myös maahanne syvästi rakastunut Hollywood stara. Ja Mooses. Nahkurin orsilla tavataan, perkele!

Täällä. On. Niin. Rahallista. Että lähes koko Rovaniemi on suuri Bed and Breakfast Area. Tulevat vilkaisemaan miltä poro näyttää ja mahdollisesti vuokraavat sukset.

Joskus 1970-luvulla silloisen partiolippukuntamme vieraiksi tuli joukko saksalaisia partiolaisia. Veimme heidät Miehikkälään hiihtämään. Niin, sinne ihan itärajan pintaan, siellä on bunkkereita ja kaikenlaista jännää.

Meistä nuorukaisista olikin tavattoman huvittavaa katsella miten nuori Helmut kaatuili sinne tänne vaikeassa maastossa. Illalla pystytettiin metsään puolijoukueteltta ja naapurivartiokunnan johtomies, joka oli myös kapiukko (lataa ja varmista), mätti kaminaan kasan märkiä puita, kaatoi ruskeaan kirjekuoreen hieman napalmia ja näytti saksalaisille vieraille miten hyvin suomalainen paperi palaa. Lieskat löivät korkealle puolijoukkueteltan kamiinan piipusta ja saksalaiset nuorukaiset olivat ihmeissään.

No niin. Tämäkin tarina on tosi. Ja sillä tiellään taitaa partioliike olla vieläkin, en ole osallistunut toimintaan sittemmin.

Odottelen ilolla mihin suuntaan maamme niin sanotut johtavat poliitikot ovat kääntymässä näinä vaikeina aikoina. Peesatako Rumppia ja tehdä tästä meidän ameriikasta suuri vai tyytyäkö vaatimattomaan pohjoismaiseen yhteistyöhön. Miten sen nyt ottaa. Jatkopahvilla ja koko kokkareiden ulkopoliittisella värisuoralla on nyt tilaisuus niin sanotusti sössiä tämäkin ulkopoliittisesti delikaatti tilanne ja sen he varmaankin myös tekevät, eli eivät petä lupauksiaan.

Kontingentti hölmöys on päästetty valloilleen eikä sitä enää mikään pitele.

Ra(u)hanpalkinto Dekonstruktio 6.2

 

                                             Stool Pigeon?

Stadissa on paari jossa on kielioppivirhe. Siitä on hyvä lähteä, eli sieltä Töölöstä, mutta onko se arvoaluetta vai ainoastaan reunamaata?

Entä missä on Orpo, monet luultavasti toivovat ettei enää yhtään missään, sen sijaan jatkopahvi nauttii päivällisestä Tanskassa valtaoikeuksiaan kartuttaen. Että näin. Enpä nyt olis niin mielelläni katsellut edes sen jatkopahvin kuvaa, mutta olihan siinä sentään se Tanskan pääministeri vieressä ja makoisa atria edessä.

Persukaupunki Haminassa toverit ovat muuttuneet urheiluseuraksi. Onkamaa, kuukkeloikaa jos jaksatte, olkaa hyvä. Mies jonka olen luultavasti joskus nähnyt Linnoituksen uimahallin saunassa tai osulan kassalla esittelee Hyväuskoisten Sanomissa taulua jossa sivakoi muinainen olympiavoittaja, tuolloin toveri nyttemmin urheiluseura. Jutun on väsännyt eräs (e)riko(i)stoimittaja Sihvo. (tietenkin)

Herää ehkä kysymys? No en tiedä herääkö , mutta miten nyt tämä eräs, ehkä tosi? toveri joka on nykyään näköjään Euroopan Parlamentissa, muuttuuko nimi? Olisiko luontevampaa että sotauutisia iltapaskiaisiin kommentoisi Urheiluseura. Tituleerasin alkuun ihan vahingossa kansanedustajaksi, anteeksi! Hän onkin Euroopan Unionin parlamentin puolustusvaliokunnassa, hänen edessäään istuu Ranskan sotilastiedustelun entinen ja oikealla puolella Viron puolustuksen entinen, tahi sinnepäin, hän on itsekin tavallaan entinen tai ainakin eeveepee.

Elämme aikoja jolloin toverit muuttuvat ystäviksi tahi urheiluseuroiksi, kiinalainen alus saavuttaa paluumatkalla Ust-Lugasta kaapelin itäjärvellä ja sittemmin on luultavasti luvassa jonkinmoinen kulttuurivallankumous, eli rahakkaille hyvä diili.

Ja Rupille ra(u)hanpalkinto.