toisaalla... ->

 siirtymä -> https://eljasverve.fi/

... siellä jatkuu jos on jatkuakseen...

Onko aikaa? (Revisio n. 6.03)

Tää jotenkin tuplaantui tällä koneella tämä kirjoitus. Se on minulle mysteeri kuten moni muukin tietotekninen asia. Jos nyt osaa nykyään kirjoittaa ja tallentaa niin hyvä. Tuplaantumisella tarkoitan että tästä on kopio toisessa hakemistossa joka jostain syystä päivittyy kun tallennan tämän tiedoston. Onhan se tietysti hienoa, ehkä? Nyt pääsin tallentaessa sattuneen näppäilyvirheen vuoksi vaiheeseen ”poista kopio”, no niin, kopio poistettu, se olisi ollut jo toinen kopio tästä tekstistä. 

Tossa valikossa näkyy olevan ”tallenna” valinnan alapuolella ”monista” valinta. Näitä on näköjään aika kömpelöä edes selittää kirjallisesti. Tallenna -valinta ja monista -valinta. No niin, älä nyt vaan enää monista. Onko niin että näiden vehkeiden kanssa monilla muillakin kuluu aika tällaiseen joutavaan pähkäilyyn. Eli. Mitä mun oikein pitikään kirjoittaa, no, en nyt enää ehdi, täytyy lähteä tästä päivälenkille.  

Niin, eihän näihin kirjoituksiin juuri niin sanottua levytilaa kulu ja kaikki tallentuu noista hakemistoista automaatisesti myös pilveen. Nyt joku huomauttaa että ennen vanhaan sitä pilveä poltettiin. Niin, ehkä nuokin pilvet olisi syytä polttaa ja varmaankin ne poltetaan jos niistä ei maksa säännöllisesti.  

Tuli tässä mieleen että joskus anno dazumal (Anno dazumal on saksankielinen ilmaisu, joka tarkoittaa "tuona aikoina", "muinoin" tai "vanhoilla aikoja” jos joku nyt ihmettelee) ostin jostain iltapäivälehden sivulle (Sanoma Oy) perustetusta putiikista muutaman biisin, eli kappaleen musiikkia. Niitä ei sitten saanutkaan siirrettyä siltä jo ajat sitten hävitetyltä tietovälineeltä mihinkään, vaan ne hävisivät koneen mukana. Sikäli tietysti tuo nykyinen suoratoisto on ehkä parempi, jos muistaa maksaa kerran kuussa. 

Taitaa pian jäädä koko päivälenkki tekemättä, illalla on sitten ihan muuta treeniä luvassa, mutta lenkki olisi ollut kiva jos tässä vielä näiltä ajatuksiltaan ehtii, sillä puolison sähköauto on jossain jälkitarkastuksessa ja se pitää hakea sieltä parin tunnin päästä. Joo, älkää kysykö miksi on sähköauto ja sitten se toinen auto, mutta tällä hetkellä niin vain on, ehkä siksi että meillä ei kuitenkaan sitten ihan lopulta ole pitkiin aikoihin ollut paljon muuta tekemistä keskenämme kuin tämä asuminen samassa osoitteessa.  

Sitähän voi sitten miettiä jos aikaa muilta ajatuksilta jää, onko järkee vai ei, kuten siinä yhdessä laulussa aikoinaan kysyttiin. Jos minulta kysytään niin ei ole, mutta voi ola ettei ole tuota aikaakaan jäljellä tässä maailmassa ihan määrättömästi. 

Hiekkatien aatos, Revisio 6.02

Koiranulkoiluttaja väistää kahden labbiksen kanssa hiekkatieltä pellolle. Siellä näkyy olevan aika tavalla vettä, pohraavat isossa lätäkössä, mies ja koirat, siis miesoletettu, tai mistä minä tiedän. Tässä lenkin alkupäässä on sulaa tietä tarjolla kilometrin verran, sitten alkaa auraamaton osuus jolla on kuljettu sen verran, että erään konglomeraatin loputtomia tarpeita varten raivattu metsäväylä on kovettunut paikoin jäiseksi iljanteeksi. 

Pitäis tietysti olla kuva, mutta en nyt taida jaksaa, tai ehkä löydän jostain. Siinä on kahden aiemman sähkölinjan viereen nousemassa kolmas. Kielimalli (AI, jota jotkut kutsuvat tekoälyksi) imaisee hirvittävät määrät energiaa antaakseen käyttäjien kysymyksiin enimmäkseen vääriä vastauksia. Kysy siis sieltä ja säästä energiaa. 

Pian tässä rannikolla on paikoin sulaa, mutta ei ihan tässä lahdessa jonka rantaan saavun tarvottuani vaikeakulkuisessa maastossa muutaman kilometrin. Edessä on haurasta, osin meriveden peittämää jäätä lähes silmän kantamattomiin. Tosin kovin kauas ei silmä tässä usvassa kanna, Suuren mustan pohjoiskärki näkyy, mutta Vehkaluoto on sumun peitossa. 

Kuuntelen Denise Rudbergin aika yhdentekevää dekkaria, kun tallenteen yhtäkkiä keskeyttää saapuva puhelu mukamas ”Helsingin Sanomista”. Itse asiassa asialla on tietenkin jokin myyntitykki jostain epämääräisestä firmasta. Hänellä olisi minulle uskomattoman hyvä tarjous.  Pitäisikö minun tilata lisää juttuja Riikka Purran keittiöstä? No ei todellakaan. Tai ehkä tarjolla on myös eduskunnan puhemiehen katsaus siihen, miten hän hoitelee Tehtaankadun homon? Ehkä myös pääkirjoittelija Saarikoski? 

Jostain syystä puhelu katkeaa. 

Denise Rudbergin jutustelu siellä jossain Pehmeän Leivän Maassa jatkuu. Taidan ajatella lukijaa Denise Rudbergina, vaikka hän on joku äänikirjaa tallenteella lukeva näyttelijä tai vastaavat tiedot. 

Ajattelen siinä rannalla miten epämukavaa, mutta silti houkuttelevaa on pukea ylleen kuivapuku ja lähteä muutaman kilometrin kajakkilenkille jahka jäät sen sallivat. Ainakin viime keväänä olin liikkeellä jo maaliskuun loppupuolella. Tuolloin väistelin ensimmäisillä lenkeillä ajojäitä. 

Mielessäni pyörii  pitkä kertomus matkasta Kiovaan vuonna 1992 jolloin Ukraina oli vapautunut neuvostoaikojen ikeestä ja pääkaupungissa pidettiin tammikuussa Miss Rock Europe ´92 Festival, mutta kertomus on pitkä ja toistaiseksi kesken. 

Juttuun liittyy pistokeikka Kachanivska Penal Colony No. 54:ään Harkovaan. Siellä konsertoivat brittiläinen Crunch ja hollantilainen Lovecramps Leidenistä. Muistan edelleen aika hyvin tuon junaretken Itä-Ukrainaan. Mukana oli koko joukko toimittajia ja meille esiteltiin Kachanivska Penal Colonyn hienouksia. 

Ehkä saan tuon tekstin joskus julkaisukuntoon, ehkä en. 

Mitä jos mitään ei tule(kaan)? Revisio 6.02

Harhailua tyhjänpäiväisyyden äärilähteillä, kuten aikakautisjulkaisuissa. Jyvää, akanaa ja horoskoopit? Eilen Tilkunmäki konkreettisena jyrkänteenä tarjosi mainion näkymän tämän valtakunnan purkukuntoisuuteen. Mutta tuntuu jotenkin typerältä sanoa tässä yhteydessä ”eilen”, ehkä olisi paras sitten kirjoittaa kappaleisiin päivämäärät, mutta sitä en aio tehdä. Olkoon aika niin kuin se T.S.Eliotin runossa on. No, lukekaan sieltä itse jos jaksatte selailla opuksia kirjastossa, kuten Four Quartets.

Luulen että valtakunnan purku tapahtuu pian, ei ennen pitkää. Erityisen pikaisesti mainittua asiaintila näkyy täällä rajan pinnassa, eli Länsi-Siperiassa, täällä, missä aika on pysähtyi vuosia sitten. Aikaan kuuluu myös kaikki mennyt, historia. Näen kuun pilvien lomassa, mutta ympärilläni ei ole ketään.

Ajan yksin, tulen tuolta kaukaa. Toiset nukkuu huoneissaan ja ma usvakukkoja putkeen panen vaan. Kuka helvetin viihdesäveltäjä aikoinaan kirjoitti, ajeli, toiset nukkuu, toiset ajaa ja sitten me toiset tunnustamme tässä pimeydessä toiseutemme toisillemme. Huomenta suonenveto, kovin hyvin pyyhkii taas, ja embo mun persettä peipi. Tuotteet joo ja hygienismus.

Miten nyt estää näiden kolikkojen tuleminen väärille alueille kuten erikoissairaanhoitoon? Tämä retoriikka ja nämä kysymykset vaivaavat kun valtuutetun sähkökaara tärveltyy tulvivassa parkkihallissa ja persuuntunut paikallisdemari tekee siitä pitkän ja tylsän jutun. Demokratian ristiveto on kaivanut tuon parkkeerauskapasiteetin kauppakeskittymän alle takaamaan sopivia asiakasmääriä jollekin hooämmälle. Ennen pitkää kauppiasvuokralaiset, kuten hööämmä pakenevat muualle halvempien vuokrien perässä. Niin se monttu siis kaivettiin aikoinaan siihen kaupungintalon eteen. Tuolla ylhäällä, tuolla tasanteella kaupungintalon edessä me opeteltiin aikoinaan suutelemaan ja tupakoimaan.

Ja täällä idässä minä lähes yksin ajelen japanilaisella eeekasiviis vehkeellä. Jäljelle jää kourallinen asukkaita joista suurin osa on menee tai on jo mennyt mielenhäiriöön tai sen takaisille alueille. He eivät paljasta mitään täällä harvakseltaan matkaileville median edustajille. Mutta valehtevat sujuvasti.

Raja ei aukea. Sen sijaan purkutyöt työllistävät jonkin verran aivokapasiteettia kun valtiota leikataan ja paloitellaan sopivan kokoisiin osiin. Tapahtumat riistäytyvät käsistä, mutta emme tiedä kenen käsissä tapahtumat ovat olleet ennen kuin ne riistäytyivät noista käsistä hillittömään laukkaan.

Paikallisen musikantin kunniaksi pystytetystä näköispatsaasta viedään käsi. Tuo rampa pelle nyt siinä ilman kättä kylmällä luodolla jonka rantoja hivelee myrkyllinen meri.

Samaan aikaan läheisellä pihalla laitetaan pyykinkuivaustelineeseen riippumaan yliajettu jänis. Näin täällä rajan pinnassa pysytään hengissä tai ainakin vikasietotilassa. Taksikuskin rouva käy välillä tarkistamassa lihan riippuvuusasteen.

Ykkösen politiikkaradiossa kerrotaan että eduskunnan potkupallokerhossa on edustajilla kivaa ja radio persesuomessa höpöttää joku Outokumpu Osakeyhtiön lobbari. Niin se käy. Kansalle on tarjottava säädyllistä kuultavaa. Sellaista on siellä, moottorisängyn tiellä, laulaa Tapani viereisellä kanavalla. Miksi radio on auki? Onko se aina?

Tämä on yhteiskunnallisesti täysin eriytyneiden erityisympäristö. Kun ajan kohti länttä ja vastaan tulee koko joukko vihreitä harjoitusajoneuvoja, mikä on asioiden erityinen tila? Odotellaan hyökkääjää ja harjoitellaan sotaa, hitaasti ja kärsivällisesti. 

Mitä jos ne ei tulekaan? Onko tämä kaikki täysin siinä tapauksessa turhaa?

Hiihtelyä, voi tätä revision määrää!

Tänään metsässä, umpihankihiihto ei ole kovin suosittu harrastus ainakaan täällä etelärannikolla, itärajan tuntumassa, läntisessä Siperiassa. Kauris vilahtaa näkökentässä, arka ja nopea, kun pääsen tiheiköstä pellon laitaan kauris kurkistelee metsän suojasta minua, utelias, mutta ei antaudu kuvattavaksi. Tämä voittaa Netflixin ja hevonvitun agentit mennen tullen. 

Pakkasta on ehkä viisitoista astetta, mikä tuntuu kasvoilla mäkeä laskiessa. Hukkaan hetkeksi muodon, mikä vaivaa myöhemmin, kirjoittaessa. "Mäkeä laske'essa", mitä, häh??? Niinpä niin, miksei se voisi olla "laskeessa".  Siis? "Mäkeä laskeessa". Tämä outo hämärä aivoissa sanaa taivuttaessa. Siis "mäkeä laskiessa". Olenko kadottamassa tämän kielen? Kauanko kielen kadottaminen kestää? On niin paljon kysymyksiä.

Kansainvälisen konglomeraatin hanke rakentaa kolmas voimalinja tehostamaan kielimallin toimintaa on edennyt pitkälle, osa voimalinjan tolpista on pystyssä. Maksamme varmaankin Lapasen johtaman hallituksen myöntämän energiatuen sähkölaskuissamme. Konglomeraatin kielimalli vastailee yhtiön hakusivulla yleisön kysymyksiin mitä sattuu, mikä varmaankin kuuluu asiaan. Ehkä jossain Köyliössä ollaan tyytyväisiä, mene, tiedä. 

Onhan se tietysti ikävää, mutta maisemaa pilaamassa on jo ennestään kaksi rinnakkaista voimalinjaa hakukoneyhtiön tontille.  Linjat ylittävät tässä umpihankireittini varrella Summanlahden. Big Datan tontilla on meneillään suuri laajennushanke. Aiemmin siinä oli paperitehdas. Hyötynä voimalinjan rakennustöistä ovat kenties metsässä risteilevät, suurille työkoneille raivatut väylät joita hiihtolenkkini sivuaa. 

On rauhallista, vain muutaman pilkkijä niemennokasssa. 

Saukko Hangossa

 

Maailma on kuin kulkisi pakkasessa ja niin taitaa olla. Ensimmäiset viisitoista minuuttia turpa jäässä, sitten vähän helpottaa jos jaksaa pitää vauhtia, eli vähän lämpenee. Ajattelin kävellessä julkaista niin sanotussa somessa, niin sanotun päivityksen. 

Esimerkiksi: ”Saukot syövät autoja Hangossa”, asiaan kuuluu jonkinmoinen emoji päivityksen perään. Emoji, eli tässä tapauksessa varmaankin jonkinmoinen hyymiö. Hyymiö on emoji joka ei suoranaisesti naura, mutta mahdollisesti hymyilee. Hymyillään yhdessä. 

Sitten vaan odottelen niin sanottuja tykkäyksiä. Voi helvetti, milloin tästä on tullut tällaista tykkäysten odottelua tästä elämästä, muistanko edes aikaa ennen sitä? Taisin äskettäin lukaista pari teosta tuosta tykkäysten aiheesta ja maailmasta. 

Juolahtaa mieleen että piisamit mahdollisesti söivät erään kuuluisan suomalaisen näyttelijän kesämökkilaiturin. Mistä tämä outo ajatus? Niin. Tuokin on varmaan tietoa niin sanotusta somesta. Varmaankin tykkäyksiä ja uudelleenjulkaisuja sateli aikoinaan kun eräs kuuluisa ihminen julkaisi sen jossain somessa, ehkä niin sanotusti liversi. Nykyään ei enää liverrellä, koko porukka on siirtynyt jonkinmoiselle pornosaitille äxään.  Tuo kova poliitikoista ja tiedonvälittäjistä koostuva ydin.

Näinhän nää menee, mytologiat. Myyttien järjestelmät ja uskontojen kokonaisuus. Vai pitäisköhän niin sanotusti puhua, eli tässä tapauksessa kirjoittaa vain niin sanotuista uskomuksista. Ei ne mitään uskontoja ole, ainakaan vielä, kuten esimerkiksi: ”kaikki mikä on painettu on totta”, mikä taipuu nykyään muotoon ”kaikki mikä on internetissä julkaistu on totta”. 

Totta se, kuin autoja syövä saukko Hangossa. 

Ohitti kaiken. Revisio 6.05 (Substack postaus)

tässä pitäis olla joku kuva?

 siinähän sitä sitten... 

On ollut näitä niin sanottuja pyhiä ja postia on virrannut erilaisista sovelmista sisään. Lisäksi olen Substackissa enkä voi kuin kiitellä erään Tuijan (Mitä luin viimeksi, Piiri) taannoista katselmusta .

No niin. Olen niin häveliäs että käsiini tuskin eksyy Sanna Marinin tuoreinta (Toivoako on?) tai Anne Moilasen Uhmaa saati Inari Fernandezin Vapautta. Täytyy sanoa että nuo kaksi jälkimmäistä, siis ne otteet joita erään Tuijan postauksessa laatikkooni oli, toivat mieleen miestenlehtien pornosivut kaukaa menneisyydestä. Tuija kuvaa teoksia ”rakkauskirjeiksi itselle”.

Itse olen viimeksi lukenut muun muassa Rachel Cuskia, Cormac McCartya ja T.S.Elliotin runoja alkukielellä. Niissä ei muistaakseni ole yhtään suihinottoa ja seksiä muutenkin minimaalisesti, jos ollenkaan. Olenko poikkeusyksilö kun en hakeudu näiden nykyaikaisten keski-ikäisten naisten kirjailemien, kenties tunnustuksellisten romaanien äärelle? En tiedä. En vaan pysty.

Äskeisestä luettelosta melkein jäi JP Koskisen tuorein Murhan Vuosi -osio, eli Marraskuun Murhaavat Myrskyt joka sattuneista syistä on edelleen yöpöydällä kesken. Niin, tuossa viihteellisessä rikosromaanissakaan ei ole juuri seksiä, päähenkilön ja erään Heli -nimisen kampaajan suhde ei tuossa yhdennessätoista osassa näytä etenevän sinne vällyjen väliin, eli vuoteeseen, mutta kuten todettu, kirja on kesken, joten en vielä tiedä miten syväksi suhde etenee. JP Koskinen on tässä lajityypissä maan ehdotonta huippua, minun mielestäni paras.

Syvennyin äskettäin myös – jo toista kertaa – Olivia Laing’in Yksinäisten kaupunkiin. Tuntuuko siltä että kaikki siitä on jo sanottu? Joo tuntuu?.Mutta niinhän ei kuitenkaan ole, tuskin koskaan on sanottu – kaikkea.

Niin, sallikaa minun, no niin, siis nyt, kun oli tämä tässä ihan sattumalta ja äskettäin meneillään, tämä eduskunnassa istuvan poliisin julkiseksi käynyt (bar)baari-ilta. Uutismedia toimi siinä aivan kuin oivana viihteenä, ne kaikki salakamera, ei vaan valvontakamerakuvat, tuon edelleen näköjään eduskunnassa istuvan poliisi barbaari-illasta.

Mietin hetken pitäisikö sen ympärille laittaa lainausmerkit, mutta ei, tapauksen tavatonta surkeutta siivittävät monet julkaistut videot, joista on varmaankin laadittu jokin kattava kooste jollekin rikossaitille ”valaisemaan” hämärien tapahtumien kulkua. Samalla huomaan miten Yle Uutisten sivulla kiteytyy seiska, iloinen ilme -lehti, alibi ja nylkyposti, ja monet muut rikossanomat, nuo julkaisut ovat aivan kuin saatettu yhtenäiseen yleisradio-pakettiin. Heistä varmaankin näyttää, että ”He” keskittyvät vihdoin oleelliseen ja varmaankin myös persuyleisössä huokaillaan.

Tämän oikeuteen edenneen tapauksen seuraaminen aivan kuin antaa aatoksille siivet kun pohtii sitä ihan omaa ruutuaikaansa. Minkähän takia katselen näitä vastikään julkistettuja valvontakameravideoita? Kas kun en ole vielä ostanut Iloinen Ilme lehteä? Ai niin, tosiaan, se Iloinen Ilme läpyskähän on nykyään saatavilla siellä kaikille avoimen E-kirjaston Lehdet-osiossa, sinne vaan aivan kuin salaa lukemaan, siellä myös seiska ja muut kuumimmat apu-seura-juorut.

No niin. Ne eivät ole mitään mediatuokioita. Ne ovat rupeamia joita katkoo niin sanottu muu tekeminen ja uni.

Pitäis varmaan vähän hellittää, varsinkin noista niin sanotuista ”uutisista”.