tässä pitäis olla joku kuva?
siinähän sitä sitten...
On ollut näitä niin sanottuja pyhiä ja postia on virrannut erilaisista sovelmista sisään. Lisäksi olen Substackissa enkä voi kuin kiitellä erään Tuijan (Mitä luin viimeksi, Piiri) taannoista katselmusta .
No niin. Olen niin häveliäs että käsiini tuskin eksyy Sanna Marinin tuoreinta (Toivoako on?) tai Anne Moilasen Uhmaa saati Inari Fernandezin Vapautta. Täytyy sanoa että nuo kaksi jälkimmäistä, siis ne otteet joita erään Tuijan postauksessa laatikkooni oli, toivat mieleen miestenlehtien pornosivut kaukaa menneisyydestä. Tuija kuvaa teoksia ”rakkauskirjeiksi itselle”.
Itse olen viimeksi lukenut muun muassa Rachel Cuskia, Cormac McCartya ja T.S.Elliotin runoja alkukielellä. Niissä ei muistaakseni ole yhtään suihinottoa ja seksiä muutenkin minimaalisesti, jos ollenkaan. Olenko poikkeusyksilö kun en hakeudu näiden nykyaikaisten keski-ikäisten naisten kirjailemien, kenties tunnustuksellisten romaanien äärelle? En tiedä. En vaan pysty.
Äskeisestä luettelosta melkein jäi JP Koskisen tuorein Murhan Vuosi -osio, eli Marraskuun Murhaavat Myrskyt joka sattuneista syistä on edelleen yöpöydällä kesken. Niin, tuossa viihteellisessä rikosromaanissakaan ei ole juuri seksiä, päähenkilön ja erään Heli -nimisen kampaajan suhde ei tuossa yhdennessätoista osassa näytä etenevän sinne vällyjen väliin, eli vuoteeseen, mutta kuten todettu, kirja on kesken, joten en vielä tiedä miten syväksi suhde etenee. JP Koskinen on tässä lajityypissä maan ehdotonta huippua, minun mielestäni paras.
Syvennyin äskettäin myös – jo toista kertaa – Olivia Laing’in Yksinäisten kaupunkiin. Tuntuuko siltä että kaikki siitä on jo sanottu? Joo tuntuu?.Mutta niinhän ei kuitenkaan ole, tuskin koskaan on sanottu – kaikkea.
Niin, sallikaa minun, no niin, siis nyt, kun oli tämä tässä ihan sattumalta ja äskettäin meneillään, tämä eduskunnassa istuvan poliisin julkiseksi käynyt (bar)baari-ilta. Uutismedia toimi siinä aivan kuin oivana viihteenä, ne kaikki salakamera, ei vaan valvontakamerakuvat, tuon edelleen näköjään eduskunnassa istuvan poliisi barbaari-illasta.
Mietin hetken pitäisikö sen ympärille laittaa lainausmerkit, mutta ei, tapauksen tavatonta surkeutta siivittävät monet julkaistut videot, joista on varmaankin laadittu jokin kattava kooste jollekin rikossaitille ”valaisemaan” hämärien tapahtumien kulkua. Samalla huomaan miten Yle Uutisten sivulla kiteytyy seiska, iloinen ilme -lehti, alibi ja nylkyposti, ja monet muut rikossanomat, nuo julkaisut ovat aivan kuin saatettu yhtenäiseen yleisradio-pakettiin. Heistä varmaankin näyttää, että ”He” keskittyvät vihdoin oleelliseen ja varmaankin myös persuyleisössä huokaillaan.
Tämän oikeuteen edenneen tapauksen seuraaminen aivan kuin antaa aatoksille siivet kun pohtii sitä ihan omaa ruutuaikaansa. Minkähän takia katselen näitä vastikään julkistettuja valvontakameravideoita? Kas kun en ole vielä ostanut Iloinen Ilme lehteä? Ai niin, tosiaan, se Iloinen Ilme läpyskähän on nykyään saatavilla siellä kaikille avoimen E-kirjaston Lehdet-osiossa, sinne vaan aivan kuin salaa lukemaan, siellä myös seiska ja muut kuumimmat apu-seura-juorut.
No niin. Ne eivät ole mitään mediatuokioita. Ne ovat rupeamia joita katkoo niin sanottu muu tekeminen ja uni.
Pitäis varmaan vähän hellittää, varsinkin noista niin sanotuista ”uutisista”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti