Kuvassa itkevän peipin vatsapuoli
Keli on ollut kaiken päivää kertakaikkisen timanttinen, kiveä kovempi ja erään amyrikkalaisen renkutuksen mukaan tytön paras ystävä, siis se timantti, mutta kuka sitä Marilynia nyt enää muistelee kun teillä on täällä kotimaassa ihan oma Monroe, edesmenneen ylen pääkuuluttaja Fagerholmin jälkikasvu. Ehkä Marilyn huuma hiipui erään Pauli Matti Juhani Leskisen poistuttua keskuudestamme. Jumpperi. Perkele! Sen timanttisen kappaleen (Diamonds are the girl’s best friend) sävelsivät aikoinaan Leo Robin ja Jule Styne. Edellistä ei pidä sekoittaa siihen turkulaiseen laulavaan autotune -lautailijaan. Womb womb frontside ollie!
Luin lehdestä että suomalaiset - keitä he sitten lienevät - ovat nyt, eli sittemmin kuunnelleet innokkaasti timantti nimistä kappaletta Spotifyysta. Fy fan, en ole sellaista suomalaista timanttikappaletta toistaiseksi kuullut enkä varmaankaan kuule koska en seuraa aikaani vaan erästä toista aikaa täällä toisaalla. Ihmettelin taas miksi heikkona hetkenäni lueskelin netissä tuota lehteä, mutta ehkä se oli vain merkki mahdollisen vapaan tahdon mahdottomuudesta.
Tuostahan on erilaisia näkemyksiä, eli onko sitä olemassa sitä vapaata tahtoa ja jos on niin missä sitä on? Voisin tietysti väittää että tahdoin vapaasti lukea tuota perkeleellistä julkaisua vaikka minulla olisi ollut paljonkin muuta ja huomattavasti parempaa tekemistä, mutta kun siihen väliin tuli se vapaa tahto suhmuroimaan selkeitä kuvioita, kuin jonkinlaisena välihuutona tahi välihuomiona. Siksi Hyväuskoisten Sanomat (HS).
Mistä muuten tulikin mieleen että Pentti Fagerholm ja eräs Esko Riihelä menivät kuulemma kerran Ilmalan seisakkeelta paikallisjunaan ja keskustelivat siellä vaunuosastossa vilkkaasti jolloin joku huudahti: ”Radio kiinni!”. Tuli vaan mieleen.
Kuulopuhetta kaikki. Mutta ilmeinen merkki siitä että joku tahtoi kauan sitten aivan vapaasti huutaa ”Radio kiinni!”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti