Joku H.Moilanen vai Justin Perperi? Elämä on täynnä valintoja ja vaikeita kysymyksiä. Siltä ainakin näyttää ja asiathan ovat usein juuri sitä miltä näyttävät, mikä lienee pahinta.
Käväisin osulan Salessa kun sattui matkan varrelle. Minä S-korttikuluttaja. Siellä ei ole juuri mitään, mutta korotetut hinnat näköjään, ajoin sitten kiltisti keskustaan ja kävin hakemassa tarvittavat äshmarketista, helvetti. Ihme putiikki se sale, itse asiassa vähän samanlainen kuin nuo kaksi pientä K-markettia tossa lähettyvillä.
Nythän tää ”tokmanni” hyökää Sparina ruokamarkkinoille ja luo kuulemma ”kilpailua”, ainakin eräs Kakkonen sai pärstänsä Yle uutisiin, vaihtelua tietysti yleensä sille kannessa killuvalle päivän persulle. Itse asiassa se Tokmannin ruokaosasto on olemassa jo ainakin konglomeraatin Pernajan toimipisteessä, siinä osulan aabeeceen takana, niin, juuri siinä missä aikaisemmin oli Kuninkaantien Esso. Kävin siinä aikoinaan aika usein, kahvi oli yleensä aivan hirvittävän huonoa, mutta sitten yhden kerran ihan kelvollista josta mainitsin myyjälle. Oli kuulemma automaattilaitos eilispäivänä puhdistettu. Ilmeisesti kahviautomaattia ei puhdistettu kovinkaan usein.
Disaksen halpa forellli on helvetistä. Onneksi on jo lapsukaisena opittu taito syödä ruotoista kalaa, eli valuttaa selvitettyä ruotaa toisesta suupielestä ulos. Ma olen niin taitava. No en ole. Varsinkaan taitava.
Aikoinaan, eli niin sanottuna markka-aikana eräs ministeri kehotti syömään silakkaa, kun se oli niin kovin edullista. Ja totta tosiaan aikoinaan sai suoraan troolarista pyytämällä muovikassillisen eikä maksanut mitään, mutta ne ajat ovat kaukana takana. Kymmenpenninen oli nimeltään Holkerin Kyynel, setelikymppi puolestaan Rottakorva. En ole mikään numismaatikko, mutta Holkerin Kyynel saattaa edelleen löytyä pöytälaatikosta.
Niin no, kala se on muuten holkerikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti