Tänään metsässä, umpihankihiihto ei ole kovin suosittu harrastus ainakaan täällä etelärannikolla, itärajan tuntumassa, läntisessä Siperiassa. Kauris vilahtaa näkökentässä, arka ja nopea, kun pääsen tiheiköstä pellon laitaan kauris kurkistelee metsän suojasta minua, utelias, mutta ei antaudu kuvattavaksi. Tämä voittaa Netflixin ja hevonvitun agentit mennen tullen.
Pakkasta on ehkä viisitoista astetta, mikä tuntuu kasvoilla mäkeä laskiessa. Hukkaan hetkeksi muodon, mikä vaivaa myöhemmin, kirjoittaessa. "Mäkeä laske'essa", mitä, häh??? Niinpä niin, miksei se voisi olla "laskeessa". Siis? "Mäkeä laskeessa". Tämä outo hämärä aivoissa sanaa taivuttaessa. Siis "mäkeä laskiessa". Olenko kadottamassa tämän kielen? Kauanko kielen kadottaminen kestää? On niin paljon kysymyksiä.
Kansainvälisen konglomeraatin hanke rakentaa kolmas voimalinja tehostamaan kielimallin toimintaa on edennyt pitkälle, osa voimalinjan tolpista on pystyssä. Maksamme varmaankin Lapasen johtaman hallituksen myöntämän energiatuen sähkölaskuissamme. Konglomeraatin kielimalli vastailee yhtiön hakusivulla yleisön kysymyksiin mitä sattuu, mikä varmaankin kuuluu asiaan. Ehkä jossain Köyliössä ollaan tyytyväisiä, mene, tiedä.
Onhan se tietysti ikävää, mutta maisemaa pilaamassa on jo ennestään kaksi rinnakkaista voimalinjaa hakukoneyhtiön tontille. Linjat ylittävät tässä umpihankireittini varrella Summanlahden. Big Datan tontilla on meneillään suuri laajennushanke. Aiemmin siinä oli paperitehdas. Hyötynä voimalinjan rakennustöistä ovat kenties metsässä risteilevät, suurille työkoneille raivatut väylät joita hiihtolenkkini sivuaa.
On rauhallista, vain muutaman pilkkijä niemennokasssa.

