Homma näyttää usein monimutkaisemmalta kuin se todellisuudessa on. Ajattelin soittamista, että niinhän se on, ettei se ole sitä miltä se näyttää.
Siinä nousi kaikenlaista ajatusta kun väänsin muutaman tunnin polttopuita metsästä. Niinku esimerkiks että erään Pen Leen biisi Princen June joka oli näköjään albumilla Catlook Gypsies on aika saatanan naivi, tai oli tai onhan se vieläkin kuultavissa eräissä suoratoistopalveluissa, toisena lauluäänenä joku Tittta Spout, joka on näköjään - kun tein vähän hakuja - ”suomalainen musiikin esittäjä”, ehkä oikealta nimeltään Maija-Riitta Häggroth, tai ehkä sittenkin Maija-Riitta Summanen tai sittenkin Tii Häggroth.
Mikä on ”oikea nimi”? Kysykää vaikka Anni Ylävaaralta. Hän kertoo sen teille noin niinku "Liksom".
Niin, se Daven biisi, Princen June joo aika naivi tästä näkökulmasta, mutta kun olin silloin aika nuori kun levy julkaistiin (1977) ja taisin ostaakin sen tuplan heti niin se kuulosti niin SAATANAN hienolta se Daven ja tämän ehkä Tiitta Spoutin joka on ehkä Tii Häggroth tahi sinnepäin, siis se lyhyt alle kahden minuutin akustisella kitaralla säestetty duetto siinä tuplaälppärillä. Ai mikä on tuplaälppäri, no se on niinku kaksi sellaista pitkäsoittolevyä yhdessä kotelossa.
Toisaalta sanoisin että sen tuplaälppärin nimibiisi, eli Ballad of Catlook Gypsies on kyllä edelleen aika helvetin hieno biisi. Mutta tietysti makuasia, niinku kaikki tällaiset musiikki ja muut taideasiat ja niin kovin monet muutkin asiat.
New Yorkerissa (olikohan se New Yorker, no ehkä muistan oikein, ehkä en) oli taannoin hieno juttu musiikin tekijöistä tai oikeastaan siitä että niitä rock/pop/punk ym. musiikilla eläviä muusikoita on yhä vähemmän. Jotenkin se aina vähän sattuu kun ton musiikin ja soittamisen kanssa on edelleen jonkin verran tekemisissä kun lukee juttuja tuon maailman muuttumisesta.
Ehkä on syytä keittää kuppi Oolong-teetä ja olla hetki hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti