Kirjoitin aikoinaan yhteen biisiin tällaisen säkeen
”If you cut the path traffic takes elsewhere,
but has same destination, that’s nowhere”.
Ajeltiin iltapäivällä sumuisia ja liukkaiksi äityneitä teitä mökiltä kaupunkiin puolison autolla jossa on edelleen kesärenkaat. Siinä pelkääjän paikalla tosiaan pelotti jonkin verran, vaikka tilanne ei äitynyt läheskään niin pahaksi kuin muutama vuosi sitten kun eräs henkilö tuli meitä vastaan pyörivällä farmarilla ja puoliso joutui väistämään ulos tieltä, onneksi syvään hankeen.
Istuin silloinkin siinä pelkääjän paikalla, jalka paketissa leikkauksen jäljiltä ja tyttäreni matkusti takapenkillä. Miten tuo kuljettaja olikin saanut farkun sillä tavalla pyörimään ”normaalilla talvikelillä”. Muistan tilanteen edelleen liiankin hyvin, onneksi siinä ei käynyt kuinkaan, puolison auto meni tosin remonttiin pitkäksi aikaa.
Samaa arpomista joka syksy, millä autolla lähdetään ja millaista keliä ilmatiede on ennustanut. Itse asiassa puolison piti pistää auto talveksi seisomaan, mutta tuli sitten viime tingassa toisiin ajatuksiin kun oli pari viikkoa ajellu mun fiudella jossa on kitkat ja niinpä ne renkaat on edelleen vaihtamatta. Muutakin liikennettä siellä oli, me olimme tulossa kaupunkiin, muut olivat menossa ties minne, ehkä eivät minnekään.
(Lyhyt aarrrggh!)
Sitten tuli mieleen että ai niin, tosiaan, tänään on isänpäivä. No niin, eihän siitä enää niin tarvitse välittää kun lapsi on jo aikuinen ja elelee omaa elämäänsä etäällä täältä. Voishan sitä tietysti pukeutua säkkiin, ripotella tuhkaa päälleen ja muistella, mutta ehkä ei nyt, ei tänään, viikonloppuisyys nyt oli mitä oli ja on onneksi takana, mutta muistaahan tämäkin juhlapyhä aina muistuttaa, tällä tiellä.
(Pitkä aaaaaarrrrggggh!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti