Tässä tulee nyt koneelle käyttöjärjestelmän seuraava versio. Sequoilija 15.1 – nähtäväksi jää miten tämä vaikeuttaa toimintaa. Uuden version kylkiäisenä oli pitkä lista tietoturvavarmistelua ynnä muuta ennen kuulumatonta lisättyä turvallisuutta, vähän niin kuin lisättyä todellisuutta. Selväksi tässä käyttöjärjestelmää päivittäessä käy, että olen ennen tätä turvallista käyttöjärjestelmäversiota elänyt koneeni rinnalla melkoisen tietoturvattomassa tilassa jo pitkään, ellen sitten koko ikääni.
Huvitusta piisaa monella saralla, myös äänikirjamaailmassa missä eräs suomalainen näyttelijä lukee ruotsalaisia dekkareita suurella antaumuksella. Tämä on eräs Karoliina K., vähän niin kuin se Josef K matkallansa. En tunne kumpaakaan edellä mainittua, molemmat henkilöinä häilyviä, hämäriä, sopivan poissaolevia. Niin, täytyy tunnustaa etten tuntenut edes Franz Kafkaa, vaikka aika vanha olen.
Mutta. Kuulemma itse Liza Marklund on kehunut vuolaasti tätä dekkareita rustaavaa ruotsalaista kirjailijaa. Muistamme edelleen Gömda’n! (suom. Uhatut, ehkä 1995) Mutta nyt en millään muista mikä tämä uusi dekkareita suoltava ruotsalaiskirjailija on nimeltään, saati kuka hän on. Tarinat sijoittuvat pääasiassa pohjoiseen Ruotsiin ja ovat monipolvisia kudelmia joita on höystetty mahtavalla määrällä päähenkilöiden yksityiselämän käänteitä. Kuulen dekkareita öisin, puoliunessa tai puolivalveilla, miten se nyt sitten lopulta tulkitaan. Joskus silloin aikoinaan luin niitä alkuperäisiä Marklundeja alkukielellä, nämä Lizan seuraajat jäävät jostain nimettömiksi ja tuntemattomiksi.
Ei enää kirjaa tyynyn alle hautumaan vaan kuulokkeet korviin ja unta palloon. Ainahan näistä öisistä kuunteluhetkistä jotain pääkoppaan tarttuu, tentitkin tuli aikoinaan läpäistyä pääsosin unissa filosofista kirjallisuutta lehteilemällä, tosin vielä tuolloin ei äänikirjallisuutta nykyisessä mitassa ja muodossa tunnettu. On niin jännittävää ollut niin opiskeluaika kuin muu viihde-elämä. Ihmisen ääntä kuunnellen.
Äänikirjailija? Hommassa on varmaankin otettu visusti huomioon ja pantu totena mekkoon että juttu menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli juoni ja kertomus niin sanotusti ”ohittaa kuulijansa”, vaikka kuuluukin selvästi kaiuttimesta tai kuulokkeista. Tyhjyyteen kaikuva äänikirja jota kukaan ei kuule? Niin no, ovathan toisaalta kiistatta olemassa myös nuo lukemattomat kirjalliset teokset ja lehdet.
Käyskentelet kirjastossa ja otat hyllystä teoksen jota mahdollisesti kukaan ei ole koskaan lukenut, vaikka kirja on biblioteekkiin hankittu ja luetteloihin indeksoitu (esim. luokkaan 84.2). Selailet kirjaa, käyt ensimmäistä lukua läpi vähän sieltä sun täältä, mutta, no niin, ilmaisu ei liiemmin innosta ja teos jää edelleen lukemattomana hyllyyn. Tapaus ohittuu ilman sen suurempaa dramatiikkaa, vaikka tietysti joku saattaisi voivotella painoteoksen karua kohtaloa esimerikiksi Parnassossa tahi vastaavassa kirjalliseen kulttuuriin keskittyneessä aviisissa.
Päädyt lopulta muutamaan varsin luetun näköiseen teokseen ja poistut kirjastosta. Onkin hassua että näitä äänikirjailijoiden luomia tarinoita kaupitellaan internetissä hyvään hintaan ”edullisina tilauksina”, vaikka äänikirjain lukijat pajattavat tekstiä luultavasti enimmäkseen tyhjyyteen, sillä vastaanottaja on torkahtanut tahi vaipunut niin sanotusti ”omiin ajatuksiinsa”. Sikäli kustantajalle suotuisa pisnes että torkahtanut saattaa yrittää saman niteen keskittynyttä kuuntelua toiseen, ehkä kolmanteenkin kertaan ja tilausmaksut raksuttavat tilaajien kamppaillessa unten ja hämäräin rajamailla.
Kun äänikirjaa katsoo tarpeeksi kauan, se katsoo takaisin.
Jung? Vai mitä?
Jotkut joutuvat kirjoittelemaan äänikirjoille näitä perin outoja esittelytekstejä
"Elben rannalta on löytynyt nuoren naisen ruumis. Kun syyttäjä Chastity Riley saapuu paikalle, häntä odottaa hirvittävä näky: murhaaja on skalpeerannut naisen. Käy ilmi, että kuollut nainen oli striptease-tanssija. Pian myös toinen eroottinen tanssija löytyy murhattuna - ja on selvää, että alueella liikkuu raaka sarjamurhaaja. Chastity Rileyn on aika toimia. Samalla myös hänen omassa yksityiselämässään riittää käänteitä ja selvitettävää - sillä onhan Riley kolmikymppinen sinkkunainen. "Revolverisydän" on Simone Buchholzin syyttäjä Chastity Rileystä kertovan dekkarisarjan aloitusosa."
Ahaa! Miten yllyttävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti