On se saatanallisen harmillista etten ole aiemmin huomannut messiaan ja luterilaisen paatoksen selvää yhteyttä. Onneksi asia on nyt oikaistu Kirkkonummella. Ettei ensin huomattu mitään, mutta sitten tajuttiin että ääni on Händelin ääni, mutta kädet ovat Lutterin jalat. Keltainen lehdistö on kysynyt asiaa muun muassa eräältä Miika Ojalalta joka luulee olevansa Saatana, vaikka äiti on varmasti toivonut pojasta pappia.
Kokeilin (taas) kuutamolla juoksua. Sama juttu kuin viimeksi. Juuri ketään ei näkynyt lähimetsän kelmeässä kuunvalossa. Tarkemmin sanottuna ei ketään. Lienevät paikalliset aika taikauskoisia ja pelkäävät peikon pomppaavan puskan takaa tahi kännykän piippaavan ja herättävän ghoulin joka pian hyökkää nurkan takaa, saattaa se tietysti olla hiisikin. No, kuljen siis yksin, kevyttä hölkkää kahdeksan kilometriä välillä taajaman kirkkaasti valaistua reunaa myötäillen.
Tiedotusvälineissä kuu on ”ilmiö” ja ”superkuu”, mikä on naurettavaa, mutta klikkausten kannalta tietysti välttämätöntä ankarassa, mutta jalossa ”uutiskilvassa”. Tämä on erikoinen ilmiö, mutta kuvaa miten asiat kehkeytyvät toimitsijain päissä.
Niin hieno tää tähtisumu ja Jupiterista on saatu uutta tietoa, ehkä jopa asuttava tai ainakin vettä ja muutama fisu?
Muistatko vielä ne David Foster Wallacen kalat, eli miltä vesi tuntuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti