Helsingin Kellariteatteri on kuvassa muuttanut uuteen, aiempaa pienempää tilaan. Olen siellä jotain tekemässä, ehkä teatterin talkootöitä, kaikki on vähän epäselvää ja silloinen valomies (1980-luku) on sonnustautunut hienoon pukuun. Tässä unessa tuo varmaan kuvastaa luokkaeroa? Hän, maaherran jälkeläinen tuijottaa minua rusetti kaulassa. Minulla oli aikoinaan tuossa porukassa jonkinmoinen asema.
Sitten on tulossa ensi-ilta. Sanon puolisolleni – siis nykyiselle josta ei noihin aikoihin todellakaan ollut vielä edes aavistusta – että varmaankin menen sitä katsomaan, kun olen tehnyt kovasti töitä teatterin eteen. Kävelen, luultavasti kuvassa on Mäkelänkatu ja siellä se teatteri yllättäen on yhden keltaisen kerrostalon kellarissa. Niin, tosiasiassa Kellariteatteri oli tuolloin Liisankadulla (mutta ei ihan samassa talossa kuin Matti Makkosen ruumisarkkuliike, mutta siinä aika lähellä)
Valomies ihmettelee miten saatan tulla ensi-iltaan arkivaatteissa. Minulla taitaa olla farkut ja joku kirpparilta hankittu pikkutakki. Hermostun huomautuksesta tavattomasti ja lähden kiihtyneenä takaisin kotiin vaihtaakseni asua, mitä puolisoni pitää täysin järjettömänä liikkeenä. Koti tuntuu olevan jossain Aleksis Kiven kadulla, missä olen tosiaan joskus asunut. Vihdoin rauhoitun ja palaan teatteriin samassa arkisessa asussa, mutta näytäntö on jo ohi ja yleisö sekä esiintyjät poistuvat parhaillaan paikalta. Kumma juttu että he ovat valomiestä lukuunottamatta tunnistamattomia hahmoja.
Jään tuokioksi siihen tilaan, yksin. Teatteri on todella pieni, entisestä Kellariteatterista muistuttaa vain tiiliseinä muutamasta tuolista koostuvan katsomon takana. Esiintymislava on jonkinlainen suurehko sänky jonka eteen on vedetty esirippu on vähän raollaan. Heittäydyn esiintymislavalle makaamaan, mutta sitten havaitsen sivuseinällä kirjahyllyn jossa on kello joka näyttää suunnilleen kuuttatoista eli iltapäivää. Siirrän kelloa pari tuntia taaksepäin.
Digitaalinen kello menee jotenkin jumiin ja osoittaa koko ajan miinus yhtä. Teatterilaisia saapuu paikalle ihmettelemään minua ja kello. Miksi?
No niin, menkää hiihtämään siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti