Ajatus kristallisoituu tiellä josta päällyste on revitty. Olen kävelyllä. Tässä kohden on varmaankin kaivettu niin sanottua kunnallistekniikkaa maan alle. Siinä vastaan tulee Muskin tehtaiden valmistama Kosla, tuo sähköinen ihme. Näitä on täällä, keskiluokkaisella alueella melkoinen määrä pihoilla latauksessa. Näitä pikkuporvarillisia taajamaita tämä tässä jonka läpi kävelen kun en viitsi tällä nollakelillä metsään varsinkaan nyt kun lumet ovat tyystin sulaneet ja kaikenlaista taajamaan reunoille kuskattua romua on paljastunut lumen alta. Romua ja koiranpaskaa, niistä kelpo porvarillisuus on rakennettu. Myöhemmin mahdollisesti myös loppuun käytetyistä akuista joita on Koslan pellin alla.
Joskus aiemmin oli kansanauto, volkswagen, niin ja kansanvene, folkbåt. Edellisen keksi kenties Hitler ja jälkimmäisen kenties ruotsalaiset. Mutta nuo porvarillisuuden varhaiset ilmentymät ovat mennyttä nyt, kun on suurempaa ja leveämpää saatavilla. Esimerkiksi niin sanottu Hummeli.
Toisaalta. Muistaakseni erään tuttavan taksikuskiperheessä kävi jo seitsemänkymmentäluvulla niin, ettei vasta hankittu amerikanauto mahtunut rivarin talliin. Se taisi olla Dodge joka jo nimenä sanoo aika paljon. Tai niinkuin perheen lapset siitä puhuivat, Tots.
Niinpä niin.
Erääseen eteläsuomalaiseen kuntaan nimitettiin aikoinaan raittiussihteeriksi äsämpeeläinen (SMP – Sirkka, Minä ja Pekka) miesoletettu. Hän ei ollut aivan luku- ja kirjoitustaitoinen, mutta ilmaisi itseään kuitenkin välttävästi ja lähes ymmärrettävästi. Muistan kun naureskeltiin hänen raportilleen joka alkoi ”Otoin tötsini ja…”, mikä siis tarkoitti että hän ”Käynnisti Dodgensa ja…”.
Sanoin tuolloin joillekin tuota äsämpeeläistä pilkanneille tuttavilleni, että myös koko maailmaa hallitaan aika vähäisellä määrällä niin sanottua järkeä, erilaisista taidoista nyt puhumattakaan.
Minusta tuntuu etteivät he uskoneet minun höpötyksiäni, mutta ei se mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti