se on jossain... ?
Otin vahingossa osulasta rasian pipareita kun halvalla sai (1,50€ rasia) katsomatta tarkemmin tuoteselostetta, ja aivan oikein, ruotsalaiset, joku Bageri, oli lisännyt taikinaan palmuöljyä, varmaan sitä Skånska palmoljeverkeriet’in tuottamaan paksua ja kitkerää lientä. Merkillistä että jopa skoonessa kasvaa tukevaa öljypalmua myös naapurimaan markkinoille.
Skoonelainen palmuöljy on epäterveellistä, lähes yhtä epäterveellistä kuin kuolleen eläimen ruumista sisältäviät jauhomakkarat jotka kertyvät itse kullakin kivasti siihen vyötärölle tahi persaukseen. (lopeta heti!)
Tais jäädä nyt Svea-mamman piparit syömättä.
Näin jeesuksen jouluinen ruumis onkin jo jäähtynyt ja siirrytään seuraavaan, vähän ruudikkaampaan vaiheeseen jolloin eräs jossain Mäntyharjun suunnalla syntynyt pösilö (kaveri hymyilee kuvassa kuin eräs isä-aurinkoinen) tilaa lisää ruutia valtioruumiin kalustoon ja sedät kaivelevat paitsi muniaan myös ilotulitteita esille. Ja enkö äsken kuullutkin illan ensimmäisen perkeleellisen paukahduksen josta meidän kissa ei tosin tuumannut yhtään mitään. (höh!)
Puolustusministeriön vuodenvaihteen ruutitiedote menee näinä sotaan valmistautumisen kulta-aikoina mediassa läpi kuin väärä raha. Vakuutetaan tässä vaan kansaa näin, ettei se lopu jos (ja kun?) rähinä alkaa. Ei ruuti eivätkä miinat. Kenraalit lähettävät ”meidän pojat ja tytöt” peliin kunniaa tehden ja vastaanottavat kuolleet ja haavoittuneet samassa tutussa asennossa.
Nevö fooket!
Jouduin sattumalta käväisemään ihan vain niin sanotusti päiväseltään naapurikunnassa sijaitsevassa kesäasunnossa. Paluumatkalla pysähdyin heittämään kepillisen metsään levikkeellä jonne fredrikshammareen rajatilakaupunki on pystyttänyt infotaulun. Infotaululle oli näköjään maalattu mustalla suihkutteella (spray) suurikokoinen kirkkovene ja sulavan lumen seassa lojui oranssin värinen kangaskassi jonka kupeessa luki Kotkan kaupunginkirjasto. Kassi oli puolillaan ilmeisesti pienemmille lapsille tarkoitettuja muovileluja. En halua tarkemmin tietää mitä tällä levikkeellä on tapahtunut.
Noin se paljastuu pikkuhiljaa näkyviin, uusiovuosi ja niin elämme jälleen emme vuoden viimeistä mutta kuitenkin loppuelämämme ensimmäistä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti