Aavaa
Meni vähän vettä nenään. Perjantaina oli melojien eka hallivuoro, eli talvi on alkanut. Mennen, tullen satoi lunta ihan xxtusti. Ruma sana siinä paikallaan. Kiitämme sään haltijaa, tosin oli perjantai ja kolmastoista päivä. Kytät tuli menomatkalla vastaan pillit soiden ja valot vilkkuen, varmaan oli jossain jotain sattunut. Pitäisikö perjantaisin olla taikauskoinen vaikka ei muuten ole - ainakaan kovin taikauskoinen?
Se romaani mitä ruodin äskettäin, siinä kysellään paljon, eli esitetään erilaisia eksistenssiä sivuavia kysymyslauseita, en tiedä onko tuo nyt sitten sitä nylkyproosaa, vai sittenkin vaan kehnoa yritystä kohti filosofiaa? Kun ajelin takaisin eräästä kaupungista jonka nimi on Kotka Ylen Ykkösellä paasattiin kirjallisuudesta. Kirjailijat rannalla? Mun on välillä vaikeata muistaa nimiä, siis joku tohtori Haatainen, ehkä Kalle ja sitten joku proffa, dosentti tai vastaavat tiedot keskustelivat siitä miten kirjailijat löysivät meren. Löysivät pitäisi varmaan pistää lainausmerkkeihin.
Oli siinä radio-ohjelmassa kaikenlaista marcelproustia ja janeaustenia, puhumattakaan stringberistä ja tovejanssonista. Tove Jansson kuulemma rakasti kivien räjäyttämistä ja sitten kerrottiin että hän ja Tuulikki Pietilä ostettuaan saaren jostain Pellingin kupeesta muokkasivat maisemaa kuulemma muun muassa dynamiitilla. Tätä en tosiaan tiennyt! En!
Mulle tavaton hulluus ja dynamiitti on tuttuja asioita. Hullutta on suvussa runsaasti ja jonkin verran myös dynamiittia. Esimerkiksi henkisesti sairaan isäni jäljiltä löytyi maakellarista muutama pötkö dynyä. Hän meni mereen, mutta siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta. En lähde hänen traagista elämäänsä tässä sen enempää ruotimaan. Hän kuoli nykymittapuun mukaan nuorena.
Sen verran saatan tässä todeta että hän jos kuka meni välillä mielenhäiriöön, noudatti siis erään Jouko Turkan opetuslapsilleen antamaan ohjetta. Eräät opetuslapset ottivat profeettansa puheet vähän turhankin vakavasti ja pommittivat yleisöä eräässä tilaisuudessa muun muassa pökäleillä, mistä nousi aikoinaan jonkinmoinen metakka.
Olen syntynyt meren saaressa ja muistan edelleen miten lapsukaisena otin päikkäreitä kesäisin pihakeinussa ja kuuntelin merta ja koivujen suhinaa. Tykkään edelleen loikoa pihakeinussa ja torkkuen kuunnella merta ja koivujen suhinaa, ei siitä pääse. Pienet tupluurit on muutenkin aina paikallaan. Tupluurit meinaa että narutetaan vähän kukkoa – lura tuppen!
Eilen kävi ilmeiseksi että seuraavan julkaisemattoman romaanini päähenkilö on Orthex-Plasto, siis Sarviksen sukua. Ihmeellistä tuo PE-muovi. Sitä on joka paikassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti