Korkeaa? Revisio 3.06

 

                                         Piirit, ne on pienet!

Kuuntelin tuokion pakkasen laulavaa sointia ennen kuin käynnistin koneen.

Täällä, varmaankin perin väärällä leveysasteella tunnen syyllisyyttä kulkemisesta ja pitkähköistä matkoista joita tuskin voi muutoin lyhentää kuin jäämällä paikalleen. Saaste. Niin. Olen täällä, edelleen ja juuri näillä sijoilla pakkanen laulaa tyvenessä ja ilmassa tuoksahtaa kevyt polttoöljy.

Tykkylumi on taivuttanut norjan koivun kaareksi polun yli.

Kävelin, ei tarvoin juuri tuosta kohden siinä vähäisessä lumessa, katselin auringon kajoa puiden latvoissa, pimeää maan korvessa, viistoa valoa huolellisesti myrkytettyjen peltojen yllä, hämärää sameissa ja vähävetisissä ojissa jotka kuljettavat lannoitetta meren poveen ja kylmä aurinko kimmelsi ihanasti pellolta raivattujen kivien poskilla.

Ajoin, mutta unohtuneena ajatuksiini. Ei, mitään ei sattunut. Tie kiemurteli ja joku jänishousu lukkiutui perseeseen ilmeiseti kuvitellen olevansa turvassa noin viiden metrin päässä puskurista. Hän niin ankarasti minun koneeni perää himoitsi.

En aio vielä jäädä paikalleni, vaikka se olisi ratkaisuna varmaankin kokonaisuuden kannalta paras. Mutta mikä on tuo mainittu kokonaisuus? En tiedä. Kierrämme aivan kuin itsemme ympäri samaan aikaan kun maa allamme taittaa taivaltaan yli sadantuhannen kilometrin teoreettista tuntinopeutta auringon ympäri. Käsittämätön nopeus tarjoaa korkeaa jännitystä. Me? Olemmeko me me? Keitä nuo meinä mainitut ovat? Vai kuulunko sittenkin heihin?

Korkeaa jännitystä oli tarjolla paluumatkalla kun jono mateli kuuttakymppiä pimeässä. Ei, ei mitään kiirettä kenellekään lie.

Nopeus, liekö edes hyväksi ihmiselle?

ReVisio? Visiosta saadaan revisio kun se visioidaan uudelleen, tätä vaihdettua näkökulmaa tahi täysin uutta katsantoa ei pidä sekoittaa esimerkiksi tilintarkastukseen joka jo ajatuksena kapitalismissa kuulostaa jonkinlaiselta laillistetulta valheelta.

Teetä, vähän vihreää teetä.

Väistämisvelvollisuus Revisio 3.06

                                  Oho! Mikäs, mikäs???

Täällä (jär!) ajetaan vanhojen tapojen mukaan. Suuntamerkkiä ei yleensä anneta koska fredrikshammareet tietävät minne ovat menossa. Meillä muualta tulleilla on vaikeampaa. En todellakaan tiennyt minne tuo varoituskolmion takaa eteen kurvannut fredrikshammare oli menossa, mutta onnekseni osaan väistää. En tiedä, saati että tietäisin minne nuo muut jotka kääntyilevät tämän rajatilakaupungin ymmyrkäisillä raiteilla miten sattuu. Muualta tulleella on väistämisvelvollisuus. Voi helvetti sentään, osaa niin kovasti ja hyvin väistää.

Ylen alueelliset toimitukset ovat kuulemma nostaneet merkittäviä puheenaiheita kuin kissoja pöydille ja suututtaneet äärioikeiston. Nyt meininki muuttuu, kommareista ei enää jupista, ei edes rivien välissä, lupaa alueellisten toimitusten päällikkö. Meni niinku vähän niinku vihkoon, kirjailee päällikköhenkilö mietteitään, selittelee. Vihkoon joo, ellei peräti lehtiöön. Mistä näitä koomikoita löytyy yhä vaan lisää ja lisää?

On nähty näköjään jossain rivo kuva. Mihin siitä pitäisi ilmoittaa? Aikaisemmin valitukset sai tehdä kuluvan kuun viidenteentoista päivään mennessä Enäjärven kuntaan. Valitusosoitus liitettiin yleensä aluetoimituksellisten sähkeuutisten loppuun juuri ennen säätietoja, eli sitten kun kunnankamreerit ja muut tärkeät demarit ja varsinkin kuusankoskelaiset virkamiehet oli haastateltu. Moni julkkiskin on kuusankoskelaislähtöinen, elleivät lähes kaikki ole ainakin kouvolasta.

Mutta miten nyt kun Enäjärveä ei kuntana enää ole?

On niin paljon kysymyksiä. Kysymyksiä ja sitten oli se rivo kuva. Voitaisiinko rivon kuvan ympärille asettaa öljypuomit, jotta yleinen siveystaso ei valtakunnassa kärsi? Kehotamme käyttämään kondomia ja avautumaan siitä Radio PerseSuomen haastatteluissa laveasti. ”Nyt puhuvasta” kondomin käyttäjästä saadaan muutaman palstan levyinen juttu myös Hyväuskoisten Sanomiin ja ehkäpä myös kuva.

Seuraavaksi:

Nyt puhuu kondomi.

Luontojaan Ässä. Revisio 3.07

                              Henkilömme maalla, ilmassa ja etenkin merellä... 

                              nesteiden rahtaaminen on kovaa touhua!

                              https://fi.wikipedia.org/wiki/M/T_Palva_(1964)

Naapurin kosiomies ajoi just jenkkipeltinsä pihaan, kuutoskone jurnuttaa tasaisesti ja vie noin 30 litraa satasella, mutta ei se mitään sillä auto on hiilenmusta ja siinä suuri takaosa jossa voi esimerkiksi nukkua. Ajattelevat täällä rajatilakaupungissa elävät lähinnä ympäristönsuojelua ja kierrätystä, varsinkin nämä nuoremmat asukkaat. Kuutoskoneen tasainen lonksotus nostaa halut pintaan naapurissakin.

Svartbäckin selällä pidettiin aikoinaan purjehduskilpailuja, joihin muistaakseni osallistuin vanhalla vanerijollalla. Kilpapurjehdusura tosin jäi lyhyeksi kun olis pitänyt hankkia kallis kuidusta (öljy) väännetty OK-jolla, joka on olympialuokkaan kuuluvan Finnjollan harjoitusvene, pituutta neljä metriä ja purjetta vähän yli kahdeksan neliötä. 

Nyt siellä Svartbäckin selällä on Kotka Ässä parkissa, koukku pohjassa.

Tankkeri on näköjään pullollaan makkia eli caccea kivaa, mistä saatiin sitten aviiseihin ja nettipalstoille muutama niin sanottu klikkiotsikko. Katselin kuvaa ja huomasin siihen Kotka Ässän viereen parkkeeratun, luultavasti varsin suomalaisen hinaajan. Ajatukset kulkivat omia polkujaan ja kaivoivat menneisyydestä erään suomalaisen hinaajan kipparin selittämässä miten hän tyhjentää aluksensa makkisäiliön Suomenlahteen koska se käy nopeasti kun ajaa vaan ulos ja avaa venttiilit, säästyy aikaa ja rahaa. Rojut sekoittuvat siinä murtovedessä nopeasti ja hälvenevät näkymättömiin.

Noin siis toimi aikoinaan niin sanottu osuuskauppaväki ja varmasti myös monet muut.

Varustamot puolestaan dumppasivat aikaisemmin noilla pitkillä Itäjärven (Baltic Sea) turneilla ja kierroksilla kiinteät jätteet jossakin liettulaisessa tai latvialaisessa satamassa. Täkillä tarkoin lajiltelu tavara pudotettiin nopeasti viereen ajettuun proomuun. Raskasta polttoöljyä tankkiin venäläisissä satamissa.

Kierrätys, se oli ja on kiva sanaleikki. Niin. Ja öljy, polttonesteitä kuljettavan tankkerin kannella sitä sanotaan luonnontuotteeksi.

Kotka on Ässä!

Välttävä aloitus. Revisio 3.06

 

  

                              Veit hampaat suustani!

Havaitsin iltapäivällä suurikokoisen kumiankan paikallisessa äshmarketissa. Varsinainen vatipää, yritti perkele morjestaa, mutta en sanonut mitään, saatana!

Eräs henkilö joka oli kanssani liikkeellä tilasi äshmarketin hesestä joka oli siinä vieressä jonkun annoksen mukaan. Sanoin etten syö mitään valmistahnoja tahi eineksiä, vaan valmistan tahnani itse, sillä olen miesoletettu joka valmistaa omia tahnojaan ja soseitaan, vähän kuin kamelbuutsi ennen vanhaan.

Kahvi oli taas tarjouksessa, nyt 450 grammaa 1,49 ecua, ihan sikahalpaa ykköspaahtoa ja mukamas afrikkalaista luomuarabicaa. Eräs henkilö joka oli muassani arveli että sitä voi sekoittaa tarjouskolmospaahtoon maun tasaamiseksi. Olimme asiasta yhtä mieltä ja nostin pari pakettia kärryyn, päiväys menee näköjään umpeen 30.3.2025 eli vielähän tässä on aikaa, hyvää aikaa säästää.

Käynnistin toi-otan ja sanoin, että onneks se wartpurkki, eli varttikilon kahvipurkki tuli myytyä, se mikä pyöri, oli vähän kuin joku volvo, eli aika keskinkertainen kulkuneuvo näin syrjässä asuvalle.

Tuli siinä puheeksi myös jatkopinkoPahvin puhe, sillä olihan kuluvan vuoden ensimmäinen päivä. Olisimme tietysti tahtoneet kuulla esimerkiksi että ”välttävä teille ja antakaa sellainen myös toisillenne suomalaiset”, ja että ”jo hyvän aikaa jatkunut petteröinti ja orpoilu on epäonnistunut”. Meni sitten kokolailla ja aika painokelvottomaks, eli on hyvä ettei näitä kirjoituksia enää nykyään paineta.

”Olis ees lopuks sanonu et painukaan typerykset vittuun, silla ma johdan tata maata nyt ja vastedes, olis ollu aika ståndställande, pärkkele”, sanoi eräs siinä samassa toiotassa pelkääjän paikalla istunut henkilö. Sanoin ettei se oo mikään stånställande vaan ställningstagande, eli ei nyt olla missään pernåjassa vaan fredrikshammaressa, mutta toisaalta siinä se tuli taas se vahvahampaisen johtajan tarve, mut eiks sillä oo aika komeet leekot? Plåt?

Ajattelin siinä ajellessa itsekseni että joissain maissa on kuningas, joissain presidentti, eräässä puutin ja tässä maassa on jo pitkään vallinnut Pahvi.

”Olis perkele sanonu jotain”, virkkoi eräs mukana ollut pelkääjän haulikkopaikalla istuva vienolla äänellä.

”Nii. Joo. Olis ollu vakuuttavampaa.”

Kuului takapenkiltä.

”Mut muistitsä sen vessapaperin?”