Luonto odottaa ensimmäisiä syyskylmiä ja vesilintuja ryhdytään piakkoin lahtaamaan. Katselen maailmaa suositut jorinat korvissani ja havaitsen tapetun sorsan naapurimökin verannalla. Aikookohan toi porukka syödä sen vai onkohan siinä vaan näytillä, vähän niin kuin trophyna, eli voitonmerkkinä? Siinä on ihminen voittanut sorsalinnun? Onkohan noissa edes mitään syötävää, laihoissa linnuissa? Muistelen että exä laittoi joskus kauan sitten, siis silloin kun se ei vielä ollut exä eikä mun ajatuksissa ”se”. Minun rakkauteni on ikuista, kohde vaan on tupannut vaihtumaan, nykyään enää harvemmin.
Koulut ovat alkaneet ja autoilijoita on varoitettu koulutiellään kulkevista pienistä ihmisistä. Miten aikoinaan pelkäsin että nuo holtittomat tappaa mun lapsen joku päivä. Niin ei onneksi käynyt. Tiet, ne on porvaristo tasoittanut autoilijoille, mutta nykyään niitä käyttävät muutkin, mihin ilmastoa innokkaasti pilaava ralliväki ei ole toistaiseksi tottunut. ”Autourheilu”.
Pidän polttomoottorivehkeillä kilpailua erikoisena harrastuksena näinä varman ilmastonmuutoksen aikoina.
Ehkä heillä riittää uskoa että insinöörisaines joskus lähiaikoina ratkaisee ongelman ja pysäyttää maapallon ilmaston lämpenemisen. Tai ehkä tuo porukka suunnittelee muuttoa ja ”vormulakisoja” Marsiin. Omnipotentit autoinsinöörit, kyllä ne keinot keksii.
Nämä lämpimät ja kosteat elokuun päivät ja taiteellisten ihmisten yöt merkittävissä kaupungeissa. Muistelen joskus osallistuneeni taiteelliseen meininkiin, nykyään huomattavasti harvemmin, etten sanoisi ”harvoin, tuskin koskaan”. Kuka sitä jaksaa. Ehkä joku ammattivalokuvaaja joka artikkelissaan ihmettelee miten vedestä heijastuu ”sama taivas kuin kolmetuhatta vuotta sitten”. Banaali on saavutettu ja se julkaistaan laatuaviisissa, kuvien kera tietysti.
Ja niin se heijastuu se luultavimmin sama taivas edelleen myös tämän merenlahden iltaisin usein tyvenestä pinnasta. Tosin emme tule sitä niin kauheasti ihmetelleeksi vaikka ehkä pitäisi.
Ja pian alkaa jälleen se tasainen pauke. Sanon mielessäni että ”taas”, niin, se sellainen sota että en uskalla kajakilla elokuussa jo kapeaksi rehevöitynyttä kaislaväylää pitkin merelle, vaan on siirryttävä avarampiin maisemiin, etäälle sorsastajien kyttäyspaikoista.
Kaislikoissa paukkuu ja suhisee. Jonkinlaiset vihikoirat keräilevät sorsanraatoja kaislikosta ja kansalaisopistojen verkkokurssit käynnistyvät. Helteisen kostea elokuu näyttää rehevää, kapeaksi käynyttä väylää syyskuun viileään vapautukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti