Viikon hiljaisuuden jälkeen tässä taajamassa, tutuilla turuilla, kuin olisin näillä kulmilla aina asunut. Jokainen kulma kierretty, milloin juosten, milloin kävellen. Lasken vuosia, niitä on noin viisitoista. En pidä tästä kaupungista, mutta viidentoista vuoden jälkeen tämä tuntuu melkein kodilta, tai melkein toiselta kodilta, sillä onhan tuossa vähän matkan päässä, kuitenkin hieman yli lappilaisen ”poronkuseman”, niin sanottu kesäasunto josta on kehkeytynyt toinen lähes ympärivuotinen asuinpaikka, mikä sensaatiojournalismin kielellä merkinnee, että olemme ”kahden asunnon loukussa”.
Eikä tästä maasta tai taajamasta meitä aja pois kuin hiljainen kansallissosialismin nousu, nuo vastenmieliset, nopeasti ja helposti uhriutuvat natsit eduskunnassa, hallituksessa ja kunnallishallinnossa. En pysty heitä enää yhteen puolueeseen rajaamaan, vaan heitä on kaikissa hallituspuolueissa.
Täällä jossain asuvat ne ”Me Tammelat” jotka kuusikymmenluvulla keräsivät parhaimmillaan yli kaksi miljoonaa katsojaa ”ruudun ääreen”. Ja tosiaan, välillä kääntyessään jossain lähiökorttelin risteyksessä saattaa nykyäänkin havaita ”kotikatsomon”. Ja mieleen juolahtaa se, ehkä jonkun urheiluselostajan käyttämä sanonta suoran lähetyksen lopussa: ”Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.”
Viikon hiljaisuudella tarkoitan, että minä en ole erään mielestäni vähän ehkäpä jopa naurettavan?!?? iän tuoman vaivan korjaamisen jälkeen pystynyt tai halunnut juuri liikkua. Suositus on olla ponnistelematta neljä viikkoa. On kulunut tuosta suosituksesta vasta viikko. No, taajamakävely ei ole ponnistelua, toiseen asuntoon en vielä siirry, sillä siellä on tarjolla vesien renssaamista ja halkojen kantamista, ynnä muita pikkuaskareita, vaan viilailen näitä tunnelauseita ja kävelen silloin tällöin, ponnistelematta.
Jännittävää tässä lähiöelämässa on se, etten tunne täältä aivan lähimpiä naapureita lukuunottamatta ketään. Nämä tuntemattomat ihmiset tuntemattomissa asumuksissaan. Niin sanottua omakotiasujista enimmäkseen. Omakotitalo on käsitteenä jännittävä. Pankin talo joka on oma?
”omakoti (talo) s. tav. pieni yhden perheen talo, jonka tontilla on tilaa pienelle puutarhalle”, määritelmä on nykysuomen sanakirjasta.
Viisitoista vuotta osittaista rivitaloasumisen kauhua kokeneena, voin kuitenkin vakuuttaa että tässä tukevassa kahden asunnon loukussa ajoittainenkin oleskelu kesäasunnolla lepuuttaa kivasti hermoja. Vaikka ns. ”yhtiö” olisi sitten kuinka riidaton ja rento tahansa. En mene likaisiin yksityiskohtiin, en ainakaan tänään kun asuinkumppani on vastikään helpotuksesta syvään huokaisten päässyt eroon taloyhtiön hallituksen puheenjohtajuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti