Uusiovuosittain. Revisio 3.03

 

                                                se on jossain... ?

Otin vahingossa osulasta rasian pipareita kun halvalla sai (1,50€ rasia) katsomatta tarkemmin tuoteselostetta, ja aivan oikein, ruotsalaiset, joku Bageri, oli lisännyt taikinaan palmuöljyä, varmaan sitä Skånska palmoljeverkeriet’in tuottamaan paksua ja kitkerää lientä. Merkillistä että jopa skoonessa kasvaa tukevaa öljypalmua myös naapurimaan markkinoille.

Skoonelainen palmuöljy on epäterveellistä, lähes yhtä epäterveellistä kuin kuolleen eläimen ruumista sisältäviät jauhomakkarat jotka kertyvät itse kullakin kivasti siihen vyötärölle tahi persaukseen. (lopeta heti!)

Tais jäädä nyt Svea-mamman piparit syömättä.

Näin jeesuksen jouluinen ruumis onkin jo jäähtynyt ja siirrytään seuraavaan, vähän ruudikkaampaan vaiheeseen jolloin eräs jossain Mäntyharjun suunnalla syntynyt pösilö (kaveri hymyilee kuvassa kuin eräs isä-aurinkoinen) tilaa lisää ruutia valtioruumiin kalustoon ja sedät kaivelevat paitsi muniaan myös ilotulitteita esille. Ja enkö äsken kuullutkin illan ensimmäisen perkeleellisen paukahduksen josta meidän kissa ei tosin tuumannut yhtään mitään. (höh!)

Puolustusministeriön vuodenvaihteen ruutitiedote menee näinä sotaan valmistautumisen kulta-aikoina mediassa läpi kuin väärä raha. Vakuutetaan tässä vaan kansaa näin, ettei se lopu jos (ja kun?) rähinä alkaa. Ei ruuti eivätkä miinat. Kenraalit lähettävät ”meidän pojat ja tytöt” peliin kunniaa tehden ja vastaanottavat kuolleet ja haavoittuneet samassa tutussa asennossa.

Nevö fooket!

Jouduin sattumalta käväisemään ihan vain niin sanotusti päiväseltään naapurikunnassa sijaitsevassa kesäasunnossa. Paluumatkalla pysähdyin heittämään kepillisen metsään levikkeellä jonne fredrikshammareen rajatilakaupunki on pystyttänyt infotaulun. Infotaululle oli näköjään maalattu mustalla suihkutteella (spray) suurikokoinen kirkkovene ja sulavan lumen seassa lojui oranssin värinen kangaskassi jonka kupeessa luki Kotkan kaupunginkirjasto. Kassi oli puolillaan ilmeisesti pienemmille lapsille tarkoitettuja muovileluja. En halua tarkemmin tietää mitä tällä levikkeellä on tapahtunut.

Noin se paljastuu pikkuhiljaa näkyviin, uusiovuosi ja niin elämme jälleen emme vuoden viimeistä mutta kuitenkin loppuelämämme ensimmäistä päivää.

Kovaa valuuttaa ja pitkä control-cee Revisio 3.03

 

                               Kerava, siellä Suomen keskusta!

Keravalla pidettiin kuulemma vaihteeksi veeärrän seisokki. Sopii kaupungille josta muistuvat mieleen lähinnä jumppakepit ja muovikassit. Muovikasseja keravan nuorkauppakamarilaiset jakoivat jo 1980-luvulla, niissä luki ”Palveleva Kerava”, mikä tietenkin enteili myöhempää jumppakeppishowta ja veeär-seisokkia. Niin, kupari, se on kovaa valuuttaa.

Sattui pahasti silmien väliin tuossa päivemmällä erääseen pääkaupunkiseudulla ilmestyvään valtakunnalliseen sanomalehteen päätynyt kirjoitus joka oli lähetetty niinkin kaukaa kuin från Kuvolax. Ehkä siellä on tilaajia? Niin, tosiaan Kuvolax, tuo Kymmenedalen jokihelmisimpukka! Kymi-Kymmene, UPM ja Etelä-Suomen pääviemärijoki, you know! Kysymyksessä oli joku huolestunut lääketieteen lisensiaatti. Kirjoitus oli jotenkin läpäissyt Hyväuskoisten Sanomien (HS) ankaran seulan ja voimakkaan ennakkosensuurin. Kuusankoskella on näköjään pureksittu lyijykynää ahkerasti, eli näin ovat ne asiat siellä juuri sitä miltä näyttävät myös nykyään. Heikommat pyörtyilevät ja kirjoittelevat lehtiin, ihan ”niin kuin joskus ennen vanhaan”. Mihin tämä profaani nylky-yhteiskunta onkaan menossa? Häh?

Ylen viime päivien "merenkulkukatsaukset" ovat kyllä osittain ihan potaskaa, kuten tuo maininta jonka mukaan ’varjolaivaston’ "paha tapa" on siirtää öljyä tankkerista toiseen. Koska olen ollut kovin monessa mukana, niin aivan kuin sattumalta olin viime vuosikymmenen alussa paikalla kun suomalaiselta tankkerilta siirrettiin öljyä vierelle ajettuun venäläiseen tankkeriin noin 12 merimailin päässä Brittein saarten rannikosta. Kuka ”ne nesteet” on opettanut pahoille tavoille? Lopettakaa aluksi siellä Basillioonin stuudiossa vaikkapa Förmyläkisojen ja rällien ihannointi sekä seuraaminen.

Käväisin sattumoisin paikallisessa Puuilossa hakemassa yhden jutun treenikämpälle ja havainnoin siinä samalla miten isät ja pojat ostivat silmät kiiluen raketteja ja paukkuja siihen kassan viereen pystytetystä myyntipisteestä.

No niin, huomenna sit ne tähtisadetikut esiin.

Kuulin paluumatkalla autoradiosta että Radio PerusSuomessa (hyvä Heikki, hyvä!) podetaan pahaa keskittymiskyvyttömyyttä. (Puulilo sijaitsee näet Kymmenedalen peräsuolen tietämillä, mistä makki aikoinaan johdettiin Suomenlahteen ja Itämereen.) Voisin mainita monta muutakin kyvyttömyyttä joita siellä RadioPerusSuomessa podetaan yleisen tiedottomuuden lisäksi, mutta en nyt jaksa kun on pian uusi vuosi ja kaikki.

Tuli vähän ylipitkä, mutta olkoot. (aina olis hyvä vähän tiivistää, kertoi mulle eräs Elina silloin kun olin vielä nuori miesoletettu)

Taajamaita Revisio 3.03

 

                                     Kesäisen taajamaan reunamilla

Ajatus kristallisoituu tiellä josta päällyste on revitty. Olen kävelyllä. Tässä kohden on varmaankin kaivettu niin sanottua kunnallistekniikkaa maan alle. Siinä vastaan tulee Muskin tehtaiden valmistama Kosla, tuo sähköinen ihme. Näitä on täällä, keskiluokkaisella alueella melkoinen määrä pihoilla latauksessa. Näitä pikkuporvarillisia taajamaita tämä tässä jonka läpi kävelen kun en viitsi tällä nollakelillä metsään varsinkaan nyt kun lumet ovat tyystin sulaneet ja kaikenlaista taajamaan reunoille kuskattua romua on paljastunut lumen alta. Romua ja koiranpaskaa, niistä kelpo porvarillisuus on rakennettu. Myöhemmin mahdollisesti myös loppuun käytetyistä akuista joita on Koslan pellin alla.

Joskus aiemmin oli kansanauto, volkswagen, niin ja kansanvene, folkbåt. Edellisen keksi kenties Hitler ja jälkimmäisen kenties ruotsalaiset. Mutta nuo porvarillisuuden varhaiset ilmentymät ovat mennyttä nyt, kun on suurempaa ja leveämpää saatavilla. Esimerkiksi niin sanottu Hummeli.

Toisaalta. Muistaakseni erään tuttavan taksikuskiperheessä kävi jo seitsemänkymmentäluvulla niin, ettei vasta hankittu amerikanauto mahtunut rivarin talliin. Se taisi olla Dodge joka jo nimenä sanoo aika paljon. Tai niinkuin perheen lapset siitä puhuivat, Tots.

Niinpä niin.

Erääseen eteläsuomalaiseen kuntaan nimitettiin aikoinaan raittiussihteeriksi äsämpeeläinen (SMP – Sirkka, Minä ja Pekka) miesoletettu. Hän ei ollut aivan luku- ja kirjoitustaitoinen, mutta ilmaisi itseään kuitenkin välttävästi ja lähes ymmärrettävästi. Muistan kun naureskeltiin hänen raportilleen joka alkoi ”Otoin tötsini ja…”, mikä siis tarkoitti että hän ”Käynnisti Dodgensa ja…”.

Sanoin tuolloin joillekin tuota äsämpeeläistä pilkanneille tuttavilleni, että myös koko maailmaa hallitaan aika vähäisellä määrällä niin sanottua järkeä, erilaisista taidoista nyt puhumattakaan.

Minusta tuntuu etteivät he uskoneet minun höpötyksiäni, mutta ei se mitään.

Peltihuvila Revisio 3.03

                                   vtun tehokas kutteri

Stadiin on näköjään väännetty pellistä huvila kalasataman paikkeille. Kolossi on nyttemmin kohonnut Hyväuskoisten Sanomien laajaksi tekstimainokseksi vinjetillä ”Arkkitehtuuri”. Ruosteen värisestä hökötyksestä saa yksiön ranskalaisella parvekkeella noin kolmella sadalla tuhannella. Talkoissa asukkaat pääsevät värjäämään asumuksen jyhkeitä puitteita sutimalla pintoihin tuoretta Ferrexiä. Juhlavampi budoaari valokatteella ja kehyksillä irtoaa millillä. Halpaa kuin saippua toteaa Hyväuskoisten Sanomien uskollinen arkkitehtuuritoimittaja. Kuka näistä mainoksista maksaa huomattavaa vuositilaushintaa? Asuntosijoittajat?

Aviisissa on myös tunnustuksellinen raakkukatsaus. Raakut tulivat urkoitsijan eteen kuin faksi entiselle tytölle, puun takaa ja pyytämättä. Ma jokapaiva työöötäää teeeen, lopettaa Pohjois-Suomen aluetoimitsija. Ihminen on harvesteri ihmiselle? Että näin? Mutta. Lehti tulee tilattuna edelleen kaikkiin Stora Enson sellunpilaamoihin, konttoreihin ja toimipisteisiin. Ja tervemenoa Serlachius-museoon. Siellä Lievestuoreen Liisa. (kun tehdas avas porttinsa ma liksaa jalleen sain)

Ja keppiä ladulla kipittävälle Christianolle. Täällä hiihdetään, eivät täällä mitkään etelän potkupalloilijat juhli!

Ole harvesteri!

AatonaatonRevisio 3.03

 

                                    Vai että kitkat?

Mulla oli meneillään Piste Noire kun veepeeännä päätti päivittää itsensä kesken kaiken. Porsaan perä, Pork leg (not arse?) maksaa ausseissa näköjään vähän alta kymmenen paikallista dollaria kilo. Siinä kuolleen eläimen ruumiin vertailuhinta. Mainoksissa on muutakin herkkua, aurinkoa ja tietysti isoja autoja. En tiedä olivatko piparit ns. vegaanisia mutta söin vähän suoraan pelliltä. Sika sielläkin paistetaan, maapallon toisella puolella, veepeeän on päivittänyt ja viihde jatkuu.

Juoksin iltaseitsemän jälkeen viiden kilsan lenkin. Näkyi matkan varrella joitakin kävelijöitä ja koiraa ulkoiluttavia. Täällä (/Jär!) on iltaisin helvetin hiljaista, jos helvetissä hiljaista on, niin sellaista helvetillisen äänetöntä, vain nastalenkkarin kaiku märällä asfaltilla. Jär on yhden kirjallisuuden Finlandian voittajateoksen nimi. No, se on sitä rantaruotsia, niin kuin suomeksi Tääll’, tai sinnepäin.

Katsottiin kaikki uudet Murha Sandhamissa jaksot, siis kaikki kolme. Sarja muuttuu kausi kaudelta yhä utopistisemmaksi ja me täällä, niin, huvitamme kai itsemme hengiltä, tai ainakin hekotamme kuollaksemme. Nora marssii saaaristolaismaisemissa reippaasti, siis tuo Alexandra Rapaport, 52. Kieltä maustaa sarjaan sijoitettu normanni.

Huomasin, että aloitin vahingossa saman kirjan kuin viime vuonna, tuntuikin jotenkin niin tutulta tuo Alex Michaelides’en sepustus Hiljainen potilas (Gummerus 2019). Vai oliko jo kolmas kerta? Ajattelin vähän pikakelata kun en tarkalleen enää muista mitä opuksessa tapahtuu, eli siis enemmän tahi vähemmän yhdentekevä äänikirja. Valitsen kuin alitajuisesti, vai pitäiskö sanoa tiedottomasti noita terapeutteja, psykiatreja, kallonkutistajia viliseviä kertomuksia. Aijjoo mut mä olinkin jo kuullu tän, vai sittenkin lukenu, no en muista!

Se on huomenna, avataan se viimeinen luukku.

Nii, se joulumakkara, oon varmaan kertonut siitä joskus? Hannu Taanilan jouluhupailu radiossa, siinä tehtiin joulumakkaraa joka oli pieni ja pullea kuin jeesuslapsi. Ei sellaista enää ilmeisesti radiosta kuule, eikä edes areenasta, ehkä elävästä arkistosta? No joo, ei sitä taida olla sielläkään. Tosikot!

Tarkemmin peräpäästä kultivoitu Revisio 3.03

                                      Kultivaattorin äkeet kulkevat dieselillä

Keskeneräistä. Päässä liikkuu, syömmessä soi, määrittelemätön, värikäs usva.

Temmoin vesisateessa valtatie viittätoista. Urissa oli paljon vettä. Ehkä kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa. Vetiset urat urkenivat. Ei siellä sen lujempaa rajoitusten mukaan voi ajaa. Paitsi ne jotka eivät aja rajoitusten mukaan. Tähän pitäisi kuulemma rakentua joskus parempi väylä.

Joku mersupersu toiselle mersupersulle luvannut. Ja lisäksi tietysti Kymijoen kanava kaivetaan tohon viereen, että kouvolalaiset pääsevät veneilemään Suomenlahdelle. Kätevä suunnitelma. Kuusankosken pursiseuran palopäällikkö ja sen kaverit.

Juuri nyt olisi ehkä parempi katkaista koko väylä, ainakin talveksi. Siis teloilleen. Tavaraa kuljettavia tulee vastaan ja kura roiskuu, jotkut turva(i)llisuudesta haaveilevat kohtaavat pitkät päällä.

Päässä soi purppurainen utu.

Jos osuu vahingossa metsähallituksen puolelle, syntyy kelometrejä. Tarkemmin ajatellen on taas ihme että olen yhtenä kappaleena kotona. Tarkemmin ja ajatellen. Nää on näitä soittajan pieniä murheita, muualla on toki (toki, toki, toki!) suurempia pulmia joita ei mahdollisesti edes ole aikomus missään ratkoa, riittää että ”korkeat” henkilöt keskustelevat niistä kaikenmaailman koovee huippareissa (kansainvälinen huippukokous korkeille henkilöille) ja antavat julkilausumia sekä haastatteluja.

Näinä pyhinä? aikoina parempiosaiset jauhavat myös kaikenlaista paskaa. Nuo arkkipiispat ynnä muut kulttuurihenkilöt eli kulttuurista pääomaa jostain syystä omaavat perseet, siis kulttuuriperseet. Talvipäivän aivoseisokki on alkanut, tuo hyvä, lämmin ja hellä mieli. He jorisevat innokkaasti esimerkiksi ”vastakkain_asettelusta”, kovin huolissaan. Joku tampio on huolissaan. No, se menee ohi kun arki koittaa ja kristillisdemokratia voittaa ja tapetaan ne köyhät, perkele! Ei niille ole sitten taas sijaa tässä majatalossa.

Akateeminen huolestuneisuus ja tyhjänpäiväinen jorina. Tarkemmin ajatellen. Mutta he eivät ajattele tarkemmin vaan ovat tyytyväisiä voidessaan taas, näinä lähimmäisenrakkeuden pyhinä päivinä, heinillä härkien kaukalon kuin pullea jeesuslapsi tahi joulumakkara, paistatella julkisuudessa, kertoa kansalle ”tärkeitä asioita”. Tarkemmin ajatellen ”vastakkain_asettelu”.

Täällä alhaalla on vain painokelvotonta usvaa. Tarkemmin ajatellen, määritelmä lienee 

kultivoitu perse.

Tauko Revisio 3.03

                                  kuva täydellisesti väärennetystä amerikan versiosta!

Sarjatauko on ohi. Kuulin sattumoisin että brittboxin saa edulliseen kuukausihintaan aloitin tuijottamisen heti illan juoksulenkin ja suihkun jälkeen. Sitä ennen olin tosin ottanut erän shakkia tietsikkaa vastaan, eli varma häviö, shakki ja matti.

Jotkut kuulemma pelaa tietokonepelejä, vai mitä ne nyt on, tuo on vaan shakki tietokoneessa. Pelaan sitä joskus. En koskaan kyllästy häviämään.

En jotenkin voinut vastustaa paluuta eiliseen, siellä brittiläisessä laatikossa on Cracker joka oli aikoinaan suomennettu Fitz ratkaisee, kai käännöksessä jotain vastaavuutta on? Päähenkilö on Fitz ja hän, tuo uhkapeluri-alkoholisti aiheuttaa ratkaisuja rikoksiin, nimenomaan aiheuttaa, toimii aivan kuin jonkinlaisena katalyyttina siinä. Koko juttu on tietenkin pelkkää fiktiota, mutta mainio sarja!

Euroopan Unionin korkeat ihmiset ovat kuulemma jossain Lapin läänin alueella, näin kertoivat uutiset. En millään keksi miksi he ovat korkeita, paitsi tietysti käännöksenä sanasta ”high”, toisaalta meillä ei ole esimerkiksi ilmaisua ”there was a car accident, but driver escaped”. Autoilija oli siis eskapisti ja pakeni paikalta? Ai eikö? Paikallinen englanninkielen opetus jää miettimään mitä lause mahdollisesti tarkoittaa. Meillä ei ole myöskään ilmaisua ”korkea henkilö” tai ”korkea eeeeuuuu henkilö”.

No, on meillä sentään ilmaisu korkea aika, niinku ”high time”, vai mitä? Ven tö taim iis hai? Eiku tait, tai... (tässä kohden pitäisi ainakin jonkun satunnaisen nauraa).

Joo.

Oli korkea aika lopettaa tauko.

Jonkinlaista toivoa? Revisio 3.03

                   Kuva todistaa täysin pitävästi että Turuus on sairaala

Kuulin äsken uutisista että stadissa pääsee edelleen ilmaiseksi arvauskeskuslääkärille. Muuten siellä on niin kallista kaikki - esimerkiksi ruoka ja asuminen - ettei sinne kannata muuttaa vaikka tarjoaisivat viiden kympin palkkion jokaisesta arvauskeskuslääkärikäynnistä. Pääkaupunkiseudun äärimmäisen keskuksen liberaali linja julkisen terveydenhuollon saralla innoittanee myös muita maan kuntia ja pahoinvointialueita maksujen huojennuksiin lähivuosina. (vai mitä? Ja eikös niin?)

Myös täällä syrjemmällä on useita arvauskeskuksia ja runsaasti varsin arveluttavaa henkilökuntaa. En yleensä kerro omista kokemuksistani, mutta esimerkiksi silloin kun allekirjoittaneelta oli luu murtunut jalkaterästä arvauskeskushenkilö arpoi ensin kolme viikkoa ennen kuin suostui ottamaan röntgenkuvan koska jalalla pystyi kepin kanssa liikkumaan. Seuraava este oli sitten jostakin italiasta hommattu lääkäri joka ei ymmärtänyt röntgenkuvasta mitään, mutta osasi kutsua paikalle saksalaisen kollegansa joka luki röntgenkuvaa sujuvasti ja passitti leikkaukseen, eli erikoissairaanhoitoon isolle kirkolle. Edellinen tapaus kävi allekirjoittaneelle velholle täällä etäällä vuosia sitten.

Muutakin huvittavaa, etten sanoisi pöyristyttävää on käynyt, mutta en nyt jaksa avautua tämän enempää.

Kuulin muuten, että tavanomaisesti luotettavista lähteistä saatujen tietojen mukaan valtiovalta luottaa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa siihen että köyhät kuolevat ajoissa eivätkä näin rasita kallista ja vakaata, mutta täysin julkista järjestelmää.

Päivystyksessä kannattaa käydä päiväsaikaan! Kuka sitä nyt yöllä sairastaa? Sairastakaa päivällä kannustaa eräs ministeri Kaisa Juuso persupuolueesta.

Varmaa sosiaali- ja terveyskysymyksissä näyttää olevan että äärioikeistoa (kokoomus, persut sun muut äärikristityt eli koodee ja ärkoopee) äänestäneet saavat nyt sitä mitä ovat tilanneet.

Turha uhota. Revisio 3.03

                           Eletään kuin siat vatukossa, perkele!

Tiedotusvälineet huokuvat myös tänään sipeliusta, seksiä ja kuolemaa.

Juolahtavat tässä mieleen menneet hyvät ajat ja Moskovasta kännissä palannut karvahattupäinen urkki jonka sössötykset ylen radiouutiset aikoinaan sensuroi ihan omasta aloitteestaan. Oli sitä ”tervettä itsesensuurin kipinää”. Toimittajat joivat innolla Kellarikrouvissa ja juottolan nurkkaan hankittiin lopulta ästeeteen (stt) printteri radioväen loputonta tiedonjanoa tyydyttämään. Niin olivat asiat vanhoina hyvinä aikoina siinä Kasarmintorin kupeessa. Talon vahtimestarina toimi eräs Martti Innanen.

Nykyään tiedonvälitys on parhaimmillaankin sellaista vähän eltaantunutta huumoria. Esimerkiksi tänään kokkari-orpo-marttinen kuulemma jakoi eduskunnassa varoituksen, eli kotimuistutuksen noille kahdelle orvon seuraajalle jotka eivät eräässä äänestyksessä yhteiseen kantaan yhtyneet. Muikkarin kurista livenneet vievät kotiin puolison allekirjoitettavaksi, minkä jälkeen varoituskirjelmät palautetaan kokkari-orpo-marttiselle jonka sihteeri arkistoi kirjalliset todisteet puoluetoimiston lukolliseen kaappiin.

Persesuomen leirissä on vaikeampaa. Puoluejohtaja on aiemmin todennut että ryhmäkuri vaikeuttaa omien aivojen käyttöä. Nähtäväksi jää mitä omien aivojen käytöstä persepuolueessa seuraa. Varmaa kuitenkin on että äänestyksessä vaalikarja sai juuri sitä mitä tilasi ja kenties lite till.

Jollakin tavalla huvittavaa lienee myös että Jatkopahvi uhoaa Tallinnassa. Hyväuskoisten Sanomissa jopa ”jyrähtää”. Useimmiten laihakin sopu on parempi ”asiain tila” kuin lihava riita tahi suoranainen sota. Mutta pahvi on valittu ja pahvi saa nyt uhota ja jyristä sydämensä kyllyydestä kunnes seuraava pahvi ehkä valitaan noin kuuden vuoden kuluttua.

Naapurin kanssa pitäisi tulla jotenkin toimeen kaikissa mahdollisissa oloissa. On varsin todennäköistä että naapuri ei ”toiseksi” vaihdu, vaikka valta sattuisi naapurissa vaihtumaan.

Mutta niin, toisaalta, kyllä Trumppi jatkopahvin, suomen sikalehden päätoimittajan, sanomatalon paremman väen ja muut salaärkoopeeläiset pelastaa amyriikan ihmemaahan, lihapatojen, turkisten ja makunesteiden ääreen jos kovat ajat koittavat.

Miten ns. "suomalaisille" käy on tietysti ihan toinen juttu.

Sori siitä.

Palalaikka soi. Tuokiokuvia Suomesta osa 22304 Revisio 3.03

                                                Aijjaa???

Talven juhla lähestyy pääkaupunkiseutua ja kehyskuntia kuin palalaikka tahi tokmannilta hommattu kahden kympin rälläkkä. Se soi ja tuoksuu ku pannaan hommat haisemaan. Myös sää on haitarimainen sirmakka, soittelee stadin kundeille ja friiduille sakkijarven pokkaa sanomahuussetissa.

Kuin tilauksesta aukee ratio ja mollijorma esittää ylen aikaisella fatsin vanhat plääkät klapeissa piisin ma oon statin kundi, juurta liivikängin. Tää laulu syöntä lämmittää ja bamarien torvisoittokunta komppaa. Mollijortsu on bamarien aatelia, pitää jengin järjestyksessä ja oordnungissa. Eipäs tönitä siellä! Siitykääs sivummalle sillä täällä harjoitetaan rakenteellista väkivaltaa! Pois, pois polliish… öh, virkavallan tieltä!

Muun muassa sellaista asiakassegmenttiä siellä pääkaupunkiseudulla, kundeja ja friiduja. Parista kysäisee alakerran puodissa kuuluvasti: ”otaksä friidu kahveen?” Ma olen valitettavasti miesoletettu. Mut on tää niin eksottista että hirvittää, onneksi on toi E-18 väylä ja muutenkin koko Etelä-Suomi sementoitu, et pääsee kahden tonnin fiudella pois jos on tarvis. Ei kannata minnee pöndelle skujaa kuitenkaa. Ei edes oominneen. Varo raitsikkaa!

Timantti Revisio 3.03

                                 Kuvassa itkevän peipin vatsapuoli

Keli on ollut kaiken päivää kertakaikkisen timanttinen, kiveä kovempi ja erään amyrikkalaisen renkutuksen mukaan tytön paras ystävä, siis se timantti, mutta kuka sitä Marilynia nyt enää muistelee kun teillä on täällä kotimaassa ihan oma Monroe, edesmenneen ylen pääkuuluttaja Fagerholmin jälkikasvu. Ehkä Marilyn huuma hiipui erään Pauli Matti Juhani Leskisen poistuttua keskuudestamme. Jumpperi. Perkele! Sen timanttisen kappaleen (Diamonds are the girl’s best friend) sävelsivät aikoinaan Leo Robin ja Jule Styne. Edellistä ei pidä sekoittaa siihen turkulaiseen laulavaan autotune -lautailijaan. Womb womb frontside ollie!

Luin lehdestä että suomalaiset - keitä he sitten lienevät - ovat nyt, eli sittemmin kuunnelleet innokkaasti timantti nimistä kappaletta Spotifyysta. Fy fan, en ole sellaista suomalaista timanttikappaletta toistaiseksi kuullut enkä varmaankaan kuule koska en seuraa aikaani vaan erästä toista aikaa täällä toisaalla. Ihmettelin taas miksi heikkona hetkenäni lueskelin netissä tuota lehteä, mutta ehkä se oli vain merkki mahdollisen vapaan tahdon mahdottomuudesta.

Tuostahan on erilaisia näkemyksiä, eli onko sitä olemassa sitä vapaata tahtoa ja jos on niin missä sitä on? Voisin tietysti väittää että tahdoin vapaasti lukea tuota perkeleellistä julkaisua vaikka minulla olisi ollut paljonkin muuta ja huomattavasti parempaa tekemistä, mutta kun siihen väliin tuli se vapaa tahto suhmuroimaan selkeitä kuvioita, kuin jonkinlaisena välihuutona tahi välihuomiona. Siksi Hyväuskoisten Sanomat (HS).

Mistä muuten tulikin mieleen että Pentti Fagerholm ja eräs Esko Riihelä menivät kuulemma kerran Ilmalan seisakkeelta paikallisjunaan ja keskustelivat siellä vaunuosastossa vilkkaasti jolloin joku huudahti: ”Radio kiinni!”. Tuli vaan mieleen.

Kuulopuhetta kaikki. Mutta ilmeinen merkki siitä että joku tahtoi kauan sitten aivan vapaasti huutaa ”Radio kiinni!”.

Kytkentöjä Revisio 3.03

                                                ???

Valot vaihtui. Tuli sammui. Iski pakkanen, sitten suoja. Käväisin marketissa. Siellä oli aika vähän asiakkaita sillä kukaan ei ollut kajonnut tiehen. Verorahaa säästyy. Mihin? Mutta. Kuka sitä nyt viikonvaihteessa? Sitä paitsi se sulaa viimeistään keväällä. Pohratkaa köyhät! Luultavasti kukaan ei edes kuvittele pyöräilevänsä kevyen liikenteen väylillä.

Huomenna etenen idemmäs lumitöihin, tänään tässä tankokaupungin kotipihassa vähän lumen siirtelyä. Tässä rivarissa tehdään pihatyöt edelleen”talkoilla”, mikä on kyllä ihan perseestä.

Kuulin radion uutisista että persua joka lipeää puolueensa ”ryhmäkurista” eduskunnassa uhkaa rangaistus. Jäin miettimään millaisia rangaistuksia tämä valtiovarainministeri (en mainitse tässä perkeleen nimeä) jakaa. Sakset? Sivuleikkurit? Jokin katkaisija? Ase? Tykki? Vai poikkaistaanko sediltä sladdi ja tädeiltä mikä? Mtäh? Häh?

Eräät odottelevat kuulemma että tämä katkaisee äärioikeistohallituksen taipaleen, mutta niin ei taida käydä. Epäilen.

Politiikkoa on lyöty Kaisaniemen Puistossa. Poliittinen ”keskustelu” asiasta käydään näköjään edelleen äxässä jota tiedotusvälineet siteeraavat. Eduskunnan puhemiehen pitäisi puolustaa parlamentarismia, mutta itse asiassa hän puolustaa ainoastaan persuja jotka haistattavat parlamentarismille pitkät.

X on näköjään ”viestipalvelu” tiedotusvälineiden ja poliitikkojen käyttöön, vaikka sen ei pitäisi. Ilmeisesti he eivät tule muualla, kuten esimerkiksi eduskunnassa ja tiedotusvälineissä kuulluiksi. Poikkeuksellista lienee että eräs demarien kansanedustaja on lähettänyt tiedotteen. Hän epäilee ettei puhemies ole tehtäviensä tasalla. Onko hän koskaan ollut?

Kun äärioikeisto on jo ajat sitten hymistelty salonkikelpoiseksi on nyt turha kakistella. Huonot on jo housuissa ja ikkuna siirtynyt sinne jonnekin kristalliyön odottelun tietämillä. Ette ole nahjukset toistaiseksi parempaan pystyneet, koskee myös vasemmistoa.

Vettä? Revisio 3.03

                             Aavaa

Meni vähän vettä nenään. Perjantaina oli melojien eka hallivuoro, eli talvi on alkanut. Mennen, tullen satoi lunta ihan xxtusti. Ruma sana siinä paikallaan. Kiitämme sään haltijaa, tosin oli perjantai ja kolmastoista päivä. Kytät tuli menomatkalla vastaan pillit soiden ja valot vilkkuen, varmaan oli jossain jotain sattunut.  Pitäisikö perjantaisin olla taikauskoinen vaikka ei muuten ole - ainakaan kovin taikauskoinen?

Se romaani mitä ruodin äskettäin, siinä kysellään paljon, eli esitetään erilaisia eksistenssiä sivuavia kysymyslauseita, en tiedä onko tuo nyt sitten sitä nylkyproosaa, vai sittenkin vaan kehnoa yritystä kohti filosofiaa? Kun ajelin takaisin eräästä kaupungista jonka nimi on Kotka Ylen Ykkösellä paasattiin kirjallisuudesta. Kirjailijat rannalla? Mun on välillä vaikeata muistaa nimiä, siis joku tohtori Haatainen, ehkä Kalle ja sitten joku proffa, dosentti tai vastaavat tiedot keskustelivat siitä miten kirjailijat löysivät meren. Löysivät pitäisi varmaan pistää lainausmerkkeihin.

Oli siinä radio-ohjelmassa kaikenlaista marcelproustia ja janeaustenia, puhumattakaan stringberistä ja tovejanssonista. Tove Jansson kuulemma rakasti kivien räjäyttämistä ja sitten kerrottiin että hän ja Tuulikki Pietilä ostettuaan saaren jostain Pellingin kupeesta muokkasivat maisemaa kuulemma muun muassa dynamiitilla. Tätä en tosiaan tiennyt! En!

Mulle tavaton hulluus ja dynamiitti on tuttuja asioita. Hullutta on suvussa runsaasti ja jonkin verran myös dynamiittia. Esimerkiksi henkisesti sairaan isäni jäljiltä löytyi maakellarista muutama pötkö dynyä. Hän meni mereen, mutta siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta. En lähde hänen traagista elämäänsä tässä sen enempää ruotimaan. Hän kuoli nykymittapuun mukaan nuorena.

Sen verran saatan tässä todeta että hän jos kuka meni välillä mielenhäiriöön, noudatti siis erään Jouko Turkan opetuslapsilleen antamaan ohjetta. Eräät opetuslapset ottivat profeettansa puheet vähän turhankin vakavasti ja pommittivat yleisöä eräässä tilaisuudessa muun muassa pökäleillä, mistä nousi aikoinaan jonkinmoinen metakka.

Olen syntynyt meren saaressa ja muistan edelleen miten lapsukaisena otin päikkäreitä kesäisin pihakeinussa ja kuuntelin merta ja koivujen suhinaa. Tykkään edelleen loikoa pihakeinussa ja torkkuen kuunnella merta ja koivujen suhinaa, ei siitä pääse. Pienet tupluurit on muutenkin aina paikallaan. Tupluurit meinaa että narutetaan vähän kukkoa – lura tuppen!

Eilen kävi ilmeiseksi että seuraavan julkaisemattoman romaanini päähenkilö on Orthex-Plasto, siis Sarviksen sukua. Ihmeellistä tuo PE-muovi. Sitä on joka paikassa!