Jo oli aika? Revisio 3.03

 

                                      ... sen taskusta löytyi coltti

Mulla oli aikoinaan joku ajatus siitä että kirjoittelisin blogia tiiviisti, melkein joka päivä ja niin tapahtuikin silloin jo edesmenneen blogilistan alkuaikoina. Nykyään, niin? Blogilista on myyty ajat sitten, siis olemassa jonakin ”kaupallisena” versiona netissä, en tiedä? Ja olen aikojen kuluessa kokeillut monenlaista alustaa, osa niistä on lopetettu ja uusia tullut.

Taisin olla aika ambivalentti, tai ainakin jotenkin hermostunut muun muassa sillä tavalla että vaihtelin säännöllisesti blogin nimeä ja hävitin välillä koko vanhan julkaisun ja aloitin uuden.

Huvittavaa tavallaan ettei tästä nykyisestä verkkokulttuurista ole itse asiassa edes ns. hajulla, esimerkiksi eilen vilkaisin kirjaston tunnuksilla Apu-lehteä ja siinä oli iso juttu jostain ”Suomen superpariskunnasta” joista en ole koskaan edes kuullut mitään, siis joku tubettava pariskunta. Suomen super? Häh???

Aamulla päässä soi ”huomisesta ei koskaan tiedä” (tommorrow never knows, edellä kehno suomennos). Nämä neljä kaveria väsäsivät hienoja biisejä. Revolver. Revolveri. Evolv. Evolveri?

…?…? 

Johtaa loputtomaan sanaleikkiin. Joskus kun kuuntelee noita vanhoja biisejä, havaitsee miten hienoja äänimaisemia! Nyt kun en ole tilannut tätä ”palvelua” he lisäävät biisien väliin kaikenlaista mainontaa. Kuten mitä Vattenfall (Vesiputous) nyt väittää aikovansa.

Ölympiakömitean johtoon on valittu joku mies-petteri joka julistaa haluavansa mitalikandidaatteja. Elämme orpoa aikaa. Milloin Kalavaleen henki vaihtui Kalevala Spiritiksi? Mikä Lönnrotista saadaan kun oikein käännetään? Vaahteranjuuri spirit? Canadian Root? Joskus yhden kirjaimen ero on merkittävä – incipient – insipient. Eikö? Ja oikea vastaus oli? Nykyään ei enää voi lähteä päissään kotimaan kierrokselle kansanperinnettä keräämään.

Hyväuskoisten Sanomissa kerrotaan että ”kirjallisuuden määrä on valtava”, niin kyllä, he tekevät sen itse. Mihin tätä huonoa huumoria enää tarvitaan? Paperback writer ei muuten kirjoittele papereiden takapuoliin. Get back Joe!

Hemmetti!

Tää on kiva laite? Revisio 3.03

Aika vierii ties minne ja niin koitti päivä jolloin erikoishammaslääkäri viilteli ikeniäni. Olin onneksi varsin hyvin paikallispuudutettu ja jo illalla sai nauttia sosetta. Parin viikon päästä tikit otetaan pois. Siinä sitä makasin suu auki puolisentoista tuntia. Niin. Se on vähän kuin vesikidutusta, mutta mitään tunnustusta ei tivata. Nyt illalla vaan vähän särkee, mutta tulehduskipulääkettä saa kuulemma ottaa. 

Juolahti siinä inkvisiittorin tuolissa mieleen kun toistakymmentä vuotta sitten eräs hammaslääkäri poisti suustani hampaan, koska takahampaalle ei hänen mielestään kannattanut antaa juurihoitoa. Pois vaan. Se kävikin helposti ja noin neljänkymmenen viiden minuutin päästä olin yhtä hammasta köyhempi. ”Hyvin kestit”, totesi lekuri. Olen varmaan hyvä kestämään ainakin joskus, tai sitten en vaan kerro miltä minusta tuntuu, enkä yritä karkuun kesken hoidon.

Lukaisin illalla muun muassa kasan lehtiä ja aloitin yhden kirjan. Aikakauslehdet ovat täynnä kaikenlaisia mainoksia, siis sen mainostajien ostaman palstatilan lisäksi. Tänään opin että Kobo Color Reader on paljon parempi kuin ne muut ja varsinkin jos vertaa siihen Amazonin kauppaamaan vastaavaan tuoteeseen. Huvittavaa. Ja tosiaan, Kymenlaakson peräsuoleen avataan uusi osula! Eläköön myös paikallisuutiset! 

Olikohan se Erkka Lehtola? Joo, kyllä se taisi olla hänen erään teoksensa alussa tämä seuraava pieni episodi: 

”Jyväskylään avattiin 1950-luvun lopussa uusi kirjakauppa. Kauppias kutsui kaikkien kolmen tuolloin kaupungissa ilmestyneen sanomalehden toimittajat paikalle ja tarjosi heille täytekakkua ja konjakkia. Seuraavana päivänä jokaisessa paikallisessa lehdessä oli uutinen jossa kerrottiin että Jyväskylään on avattu uusi kirjakauppa. Tällä tiellä olemme vieläkin” 

...suunnilleen noin kirjoitti Lehtola aikoinaan, eli tämä ihan sieltä ”muistista”.

Muistan kun tämä eräs Mikael nousi tahi valittiin aikoinaan Yleisradion pääjohtajaksi. Muistaakseni hän oli tuolloin demari? Ihmettelet tietenkin kuka helvetin Mikael. No just se Mikael mikä on näköjään nyt loikannut Liike Nyt -liikkeestä (ei ole mikään e-liike) kokoomukseen. Eräs heitti mulle tossa hetki sitten kommentin että kolmen vuoden kuluttua hän on varmaankin persuissa. 

Mikael loikkaa, nopeasti ja luotettavasti.

Miinus yksi ja ajatuksia unessa Revisio 3.03

Helsingin Kellariteatteri on kuvassa muuttanut uuteen, aiempaa pienempää tilaan. Olen siellä jotain tekemässä, ehkä teatterin talkootöitä, kaikki on vähän epäselvää ja silloinen valomies (1980-luku) on sonnustautunut hienoon pukuun. Tässä unessa tuo varmaan kuvastaa luokkaeroa? Hän, maaherran jälkeläinen tuijottaa minua rusetti kaulassa. Minulla oli aikoinaan tuossa porukassa jonkinmoinen asema.

Sitten on tulossa ensi-ilta. Sanon puolisolleni – siis nykyiselle josta ei noihin aikoihin todellakaan ollut vielä edes aavistusta – että varmaankin menen sitä katsomaan, kun olen tehnyt kovasti töitä teatterin eteen. Kävelen, luultavasti kuvassa on Mäkelänkatu ja siellä se teatteri yllättäen on yhden keltaisen kerrostalon kellarissa. Niin, tosiasiassa Kellariteatteri oli tuolloin Liisankadulla (mutta ei ihan samassa talossa kuin Matti Makkosen ruumisarkkuliike, mutta siinä aika lähellä) 

Valomies ihmettelee miten saatan tulla ensi-iltaan arkivaatteissa. Minulla taitaa olla farkut ja joku kirpparilta hankittu pikkutakki. Hermostun huomautuksesta tavattomasti ja lähden kiihtyneenä takaisin kotiin vaihtaakseni asua, mitä puolisoni pitää täysin järjettömänä liikkeenä. Koti tuntuu olevan jossain Aleksis Kiven kadulla, missä olen tosiaan joskus asunut. Vihdoin rauhoitun ja palaan teatteriin samassa arkisessa asussa, mutta näytäntö on jo ohi ja yleisö sekä esiintyjät poistuvat parhaillaan paikalta. Kumma juttu että he ovat valomiestä lukuunottamatta tunnistamattomia hahmoja. 

Jään tuokioksi siihen tilaan, yksin. Teatteri on todella pieni, entisestä Kellariteatterista muistuttaa vain tiiliseinä muutamasta tuolista koostuvan katsomon takana. Esiintymislava on jonkinlainen suurehko sänky jonka eteen on vedetty esirippu on vähän raollaan. Heittäydyn esiintymislavalle makaamaan, mutta sitten havaitsen sivuseinällä kirjahyllyn jossa on kello joka näyttää suunnilleen kuuttatoista eli iltapäivää. Siirrän kelloa pari tuntia taaksepäin.

Digitaalinen kello menee jotenkin jumiin ja osoittaa koko ajan miinus yhtä. Teatterilaisia saapuu paikalle ihmettelemään minua ja kello. Miksi?

No niin, menkää hiihtämään siitä!

Ukkonen Revisio 3.03

 

Vaikeata sanoa mikä marraskuussa on pahinta, pyry, sade, pimeys vai silloin tällöin häilyvä ja hiljalleen hiipuva valo. Totta tietysti on, että täällä on paljon vettä jo ihan siitäkin syystä että Suomenlahti on ihan tuossa jalkojen juuressa ja vesi nousee lounaismyrskyllä rannoille. Vettä on paljon sen monissa eri muodoissa ja se on aika märkää. Vedin illalla sadepusakan niskaan ja juoksin pyryssä muutaman kilometrin. Nastat ekaa kertaa alla. 

Mikä ihana tunnelma! En täältä minnekään halua. Sakeaa pyryä tehostivat salamat ja jyrinä, hetken luulin että puut kaatuvat metsäpolulla niskaan, mutta se olikin vain taivas joka repeili. Ajattelin että jos se tähän iskee niin siinä tää sitten on, tämä elämä. 

No, niinhän sitä joskus ajettelee, siinä, vähän hengästyneenä ja jo aika märkänä. Tosin kosteus ei tunnu kovinkaan pahalta kun on siellä kuoren sisällä ja itse asiassa yltä, päältä hiessä. Sitten, jälkeen päin voi ottaa suihkun, kuuman tahi kylmän. 

Luthierin toimesta Revisio 3.03

 

                                                                seinä

Tarkoittaakohan toi SM kitaran myynti-ilmoituksessa SormiMasokismia? (Sähkö)Kitaransoitto on varsinkin vasta-alkajille varsinaista masokismia sormille joten kannattaa varmaan valita tollanen halvahko Fenix SM, mikä lie tuhkasta noussut straton kopio. Mielellään tietysti sunpyrst värityksellä, ehheh-heh-heh. Siihen on kielet asennettu luthierin toimesta vuonna 2011 ja sitä on sittemmin yritetty soittaa aloittelijain toimesta ja nyt se on ihan valmis (myytäväksi) Tuli mieleen että ihan sura, niin kuin eräässä rannikkokaupungissa oli tapana sanoa.

Sujuvien ja myyvien virkkeiden opettelu on jäänyt kun on opeteltu kitaransoittoa, mikä ei sekään näemmä ole ihan onnistunut ja kapistus on nyt myytävänä-

Nyt ei kuulemma ole varmaa maksetaanko jeesuksen seuraajien kuuntelemisesta korvausta niille imeväisille jotka on raahattu pyhättöön väkisin. Kuulin tossa yks päivä Ylen viralliselta jeesuskanavalta jossa kompletoriot sun muut hoidetaan ihan joka päivä, kun joku aaaaasiaantuntija jossin kulttuuriruudussa ihmetteli miten se evankelislutrilaisten pajatus voisi olla lapsille niin vaarallista? Niin, eihän se olekaan, varsinkaan aaaasiaaiiintuuuntijalle tahi hänen jälkikasvulleen. 

Itselle juolahti siinä autoradion äärellä mieleen että en nyt niin hirveesti tykännyt kun hoitotäti vei puoliväkisin johonkin vapaakirkon tilaisuuteen sanaa kuulemaan. Olis voinut tietysti sekin jäädä väliin, no, silloin oli 1960-luku eikä korvausmahdollisuudesta oltu vielä kuultu halaistua palstanpäätä. Joo, paha jeesustrauma jäi, mikä selviää kyllä nokkelimmille tästäkin tekstistä. 

HID olikin HAID Revisio 3.03

 

Pitkällisen kamppailun jälkeen sain toimivan kulkuluvan yhteen oveen. En siis toimilupaa, ainoastaan kulkuluvan. 

Ehkä mulla oli siinä jopa jonkinlainen lausuntavirhe, eli luulin että se on ”hid” mutta kun kuulin asiaan vihkiytyneiden puhuvan asiasta niin se olikin ”haid”, tämä eli siis tuo englantilainen lyhenne, mutta kuten tunnettua joissakin kielissä ei mitään lausuntasääntöjä ole, ne pitää vaan tietää miten ne sanat sanotaan niinku esimerksi ”luuju” ja ”puuju”, nehän on noita ruotsinkielisiä paikkakunnannimiä. 

Tässä ajatus aivan kuin irtoaa aiheesta, eli siinä oli sen lausunnan lisäksi kaikenlaista kutsukoodi- ynnä muuta lukitustekniikkahäikkää. Piru ties mitä perkeleitä siinä matkalla. 

Käytiin kuntosalilla, kirottiin takastullessa pakkasta, että sitä on jo ens viikonvaihteessa ehkä miinus neljä ja että talven tulo vituttaa noin niinku keskimääräistä enemmän. Auton etulasikin oli jo jäässä, vai mikä ikkuna se siinä autossa on. Hyväuskoisten Sanomat (hs.fi) on näköjään selvittänyt että Lamborghini -nimisiä vempeleitä on myyty paljon, mikä ihmetyttää köyhää kirjoittavaa toimitsijaa ja ehkä myös osaa hänen uskollisista lukijoistaan. 

Lienee syytä tässä ohimennen mainita että kotkalaiset ja haminalaiset - eli siis koko tämän kymijokisuiston peräsuolijengi – odottelevat innolla kiinalaista pääomaa paikallisiin akkumateriaalitehdashankkeisiin. Sehän on nyt siinä jyvällä kun kiinlaiset kauppa-alukset katkovat tietoliikennekaapeleita sun muita johtoja Itämerellä. Taitaa tulla iso pötkö? Vai mitä?

Tuntematon. Revisio 3.03

Riks, raks sanovat oksat kun astuu. Vesi kiiltelee polulle pudonneilla ruskeilla lehdillä ja ylitseni kaartuvilla kuusenoksilla. Tässä on hieno tunnelma, sitten polku aukeaa metsän halki kaivetun kaasulinjan tarpeisiin avatuksi hiekkatieksi josta risteää toinen linja joka on aikoinaan raivattu palvelinkeskukseen vedetyn sähkölinjan laajennustyömaille. Vähän matkan päässä sähkölinjat ylittävät joen ja poukaman.

Marraskuinen merenlahti, pilvistä kuten niin usein. Jostain syystä en enää nykyään mieli marraskuisille vesille, kuten joskus aikaisemmin. Jollakin maastorakkineella tähän rantaan saisi tuotua kajakin. 

Sähkölinja surisee hiljaa yläpuolella ja syöttää virtaa laskentapilven ja niin sanotun tekoälyn tarpeisiin. Kielimalli kuulemma haukkaa sähköä vietävästi, ahne. Meri on lähes tyyni, hiljaa. Mitähän meri, nuo kalliot ja kivet tahi nämä ympärilläni kohti taivasta ojentuvat kasvit ajattelevat kielimallista? Sen kun tietäisi. Mutta se on vähän mitä luonnosta tiedämme tai luulemme tietävämme.

Meren, kallioiden, kivien ja kasvien äänetön huuto? 

Vähän myöhemmin, takaisin päin kulkiessa tulee savuava laite vastaan, vanha ukko mönkijänsä selässä, hän ei tietenkään tervehdi koska olen täällä aivan tuntematon, asunut tossa lähellä vasta parikymmentä vuotta, mutta tottahan on etten ole täältä päin kotoisin, 

tai oikeastaan yhtään mistään. 

Sataa ja mielentäyteys Revisio 3.03

 

png kuva

(png-kuva)

Katselin miten ajatukset virtailivat pitkin mustaa valtatie viittätoista joka johtaa kohti Kouvostoliittoa. Tärkeintähän on mielentäyteys, varsinkin jos sattuu kulkemaan valtateitä. 

Tunne miten tänne ennen pitkää rakennetaan ohituskaistoja ja kenties uusi hirviaita. 

Mielentäyteys.

Hengitä (sisko?) syvään, tunne sisälmysten vakaa keinutus ja alusta alapuolellasi. (tämän harjoituksen voit tehdä päällään, makuullaan, seisten tai istuskellen) Kiinnitä nyt huomio pohkeisiin ja reisiin. Voi olla että ajatukset välillä harhailevat kuin nyrkit savessa, mutta ei se haittaa, voit aina siirtyä takaisin keinuviin sisälmyksiin ja alustaan. 

Voit myös jatkaa aivan omaa tahtia, eli huomioi nyt alavatsan seutu ja takapuoli, miltä ne tänään tuntuvat? Tarkoitus ei ole muuttaa mitään vaan tarkastella visusti noita alueita. Kivistääkö? Onko päässäsi joitakin muita ajatuksia? Älä ajattele nyt liikaa, jätä ne ajatukset sinne valtatielle viisitoista kohti Kouvostoliittoa ja ohituskaistaakin siihen puklkaa. Hyvä! Ja jos on hyvä niin missä kohtaa kehoa ne tuntuvat, ne voivat yhtä hyvin tuntua jaloissa, varpaissa, päkiöissä tahi niskassa. Siirry nyt ylävartalon alimpaan osaan. 

Pressa ei sitten kutsunut sua juhliinsa, eli se virallisen näköinen kutsukirje tulikin eräästä sänkyliikkeestä. Sinne tarvitaan koko joukko tubettavia ruhoja makuuasentoon näyttämään miten mukavia nuo alustat ovat. Jos ajatus katkeaa kiinnitä jälleen huomiosi alustaan ja tunne sisälmysten vakaa keinutus. Huomio siirtyy nyt niskaan ja kaulaan, miksei myös leukaan. 

Tältä se tuntuu kun oikein kuristaa.

Kuutamolla juoksu ja ehkä Jupiteriin? Revisio 3.03

On se saatanallisen harmillista etten ole aiemmin huomannut messiaan ja luterilaisen paatoksen selvää yhteyttä. Onneksi asia on nyt oikaistu Kirkkonummella. Ettei ensin huomattu mitään, mutta sitten tajuttiin että ääni on Händelin ääni, mutta kädet ovat Lutterin jalat. Keltainen lehdistö on kysynyt asiaa muun muassa eräältä Miika Ojalalta joka luulee olevansa Saatana, vaikka äiti on varmasti toivonut pojasta pappia. 

Kokeilin (taas) kuutamolla juoksua. Sama juttu kuin viimeksi. Juuri ketään ei näkynyt lähimetsän kelmeässä kuunvalossa. Tarkemmin sanottuna ei ketään. Lienevät paikalliset aika taikauskoisia ja pelkäävät peikon pomppaavan puskan takaa tahi kännykän piippaavan ja herättävän ghoulin joka pian hyökkää nurkan takaa, saattaa se tietysti olla hiisikin. No, kuljen siis yksin, kevyttä hölkkää kahdeksan kilometriä välillä taajaman kirkkaasti valaistua reunaa myötäillen. 

Tiedotusvälineissä kuu on ”ilmiö” ja ”superkuu”, mikä on naurettavaa, mutta klikkausten kannalta tietysti välttämätöntä ankarassa, mutta jalossa ”uutiskilvassa”. Tämä on erikoinen ilmiö, mutta kuvaa miten asiat kehkeytyvät toimitsijain päissä. 

Niin hieno tää tähtisumu ja Jupiterista on saatu uutta tietoa, ehkä jopa asuttava tai ainakin vettä ja muutama fisu?

Muistatko vielä ne David Foster Wallacen kalat, eli miltä vesi tuntuu?

 

Mars ja muut lähialueet. Revisio 3.03

 

Iltalenkki ja hiljaisuus, näissä karuissa maisemissa, tämä, kuin jonkinlainen läntinen Siperia, aivan tässä Itäisen Suomenlahden rannikolla ja suljetun itärajan lähettyvillä. Olenko aivan itse tänne itseni karkoittanut? Ehkä. Rajapitäjä Virolahdelle on taas valittu uusi kunnanjohtaja, joka näköjään uskoo että itäraja avautuu vielä joku päivä.

Samaan aikaan jossain Arkadianmäen tietämillä kysellään onko maassa älyllistä elämää. No, ei välttämättä siellä, jos ei paljon täälläkään. Läntisen maailman etujoukko (avant garde) suuntautuu kuulemma Marsiin, jos menevät sinne, toivottavasti siellä myös pysyvät. 

Hyväuskoisten Sanomat nimesi tämän hiljentyneen, muuttotappiosta iät ja ajat kärsineen alueen jo aikaa sitten eräässä jutussaan ruostevyöhykkeeksi. (Ilkka Malmberg palkinnon arvoinen innovaatio?) Nimi on laina Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa aikoinaan vakiintuneesta käsitteestä Rust Belt, joka kuvaa Yhdysvaltojen ”Teräsvyöhykkeen”, eli Steel Belt’in rappiota. 

Kuukelointia: ("Rust Belt" is a dysphemism to describe an industry that has "rusted out", referring to the impact of deindustrialization, economic decline, population loss, and urban decay which is attributable to an area's shrinking industrial sector. The term gained popularity in the U.S. beginning in the 1980s[)

Joo, siellä kuukelissa on lisää jos kiinnostaa.

Termistä ei tullut kovin suosittua, itse asiassa termi taitaa edelleen olla tuiki tuntematon vaikka ilmeni tuossa paradoksissa, eli valtakunnallisessa, pääkaupunkiseudulla ilmestyvässä sanomalehdessä. Ruostevyöhyke, sitä on toisteltava, tämä, se, se se on, Ruostevyöhyke.

Täällä, rappiolla, on hyvä olla ellei mielenkiinto suuntaudu pahvinvalmistukseen tahi sellunkeittoon, sillä suuret jalostuslaitokset rappeutuvat hiljalleen eikä uusia, niin sanottuja akkumateriaalitehtaita ole vielä pystytetty Suomenlahtea myrkyttämään. On kuulemma vaikeaa kiinalaisten ”liikekumppanien” kanssa. Kiinalaisen liikekumppanuuden luonteesta on tosin muutama rapistunut osoitus Kouvostoliitossa, mutta niitähän ei nyt juuri kukaan tässä sähköautovalmistajien nousevassa akkuteollisuuspöhinässä muista. Kysykää vaikka siltä entiseltä kaupunginjohtajalta, joku Aimo, eiku Jumala vai mikä? Viihdettä ja skuuppeja täällä riittää. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000469251.html

Käväisen Prismassa, siellä on kaikkea sitä mitä lähiaikoina tarvitsen, mutta joudun aivan kuin väkisin maakunnan peräsuolialueelle, lakkautettujen paperitehtaiden ja sahojen jokisuistoon. Ajavat täällä kuin pullopersesiat. Miksi totean tämän saman asian joka kerta? Haminassa suuntamerkinantolaite on täysin tuntematon ja Kotkassa se menee päälle kun ratti kääntyy, juuri kukaan ei tunnu tietävän että liikennesäännöt pätevät myös risteysalueilla. He tietävät minne ovat menossa? 

On niin paljon kysymyksiä. Mutta. Vähän asukkaita, vähän liikennettä, vähän asiakkaita. Ruuhkaa ei juuri ole ja ruoste, se ei koskaan nuku.

Hengenpitimiksi? Revisio 3.03

Pressa näköjään jyystää edelleen äxässä. On tärkeää jyystää äxässä kun sen omistaa erään rumpin kaveri. Oli kuulemma puhetta jäänmurtajista. Minnehän ne kun lämpenee? Alaskaan?

Hyväksyin huonon tarjouksen, eli parikymmentä tuntia äänikirjoja kuussa parilla egellä. En tiedä kannattiko. Kaikenlaista elämäkertaa tarjolla epämääräisen fiktion ohella. 

Mistähän keksis jonkun kuuluisan melanheiluttajan josta vois kirjoittaa elämäkerran hengen pitimiksi? Jos se sitten vaikka myy, voisin varsin entisenä radioäänenä lukea sepustuksen itse niin sanotuksi tallenteeksi jossakin maailmanlopun studiossa. Olisin sikäli monitaitoinen. 

Mun on vaikea omaksua elämäkerta, tulee kirjoittaessa vahingossa elämänkerta lähes joka kerta. Elämä ja kerta. Tunnustan valehdelleeni, eiku eläneeni!

Maksullista äänikirjapalvelusta voin käyttää ilmaisen E-kirjaston toistaiseksi varsin vähäisen tarjonnan lisäksi. Eniten E-kirjastosta on ollut iloa, kun olen selaillut parempiosaisille suunnattuja julkaisuja, hyvää viihdettä köyhälle nuo tekniset maailma sun muut venemisterit. 

Siellä esitellään (mainostetaan, ei kai???) esimerkiksi puoli miljoonaa maksavia aluksia, eli pääsee niitä siinä sitten köyhä vapaan maailman toimitsija styyraamaan ja tiiraamaan. Lisäksi on tarjolla lähinnä äärioikeiston virttä veisaavia apuja, seuroja ja sikalehtiä. 

Kaikki okei?

Tiet ne vie, Revisio 3.03 (aja hiljaa isi)

 

Kirjoitin aikoinaan yhteen biisiin tällaisen säkeen 

”If you cut the path traffic takes elsewhere, 

but has same destination, that’s nowhere”.

Ajeltiin iltapäivällä sumuisia ja liukkaiksi äityneitä teitä mökiltä kaupunkiin puolison autolla jossa on edelleen kesärenkaat. Siinä pelkääjän paikalla tosiaan pelotti jonkin verran, vaikka tilanne ei äitynyt läheskään niin pahaksi kuin muutama vuosi sitten kun eräs henkilö tuli meitä vastaan pyörivällä farmarilla ja puoliso joutui väistämään ulos tieltä, onneksi syvään hankeen.

Istuin silloinkin siinä pelkääjän paikalla, jalka paketissa leikkauksen jäljiltä ja tyttäreni matkusti takapenkillä. Miten tuo kuljettaja olikin saanut farkun sillä tavalla pyörimään ”normaalilla talvikelillä”. Muistan tilanteen edelleen liiankin hyvin, onneksi siinä ei käynyt kuinkaan, puolison auto meni tosin remonttiin pitkäksi aikaa. 

Samaa arpomista joka syksy, millä autolla lähdetään ja millaista keliä ilmatiede on ennustanut. Itse asiassa puolison piti pistää auto talveksi seisomaan, mutta tuli sitten viime tingassa toisiin ajatuksiin kun oli  pari viikkoa ajellu mun fiudella jossa on kitkat ja niinpä ne renkaat on edelleen vaihtamatta. Muutakin liikennettä siellä oli, me olimme tulossa kaupunkiin, muut olivat menossa ties minne, ehkä eivät minnekään.

(Lyhyt aarrrggh!)

Sitten tuli mieleen että ai niin, tosiaan, tänään on isänpäivä. No niin, eihän siitä enää niin tarvitse välittää kun lapsi on jo aikuinen ja elelee omaa elämäänsä etäällä täältä. Voishan sitä tietysti pukeutua säkkiin, ripotella tuhkaa päälleen ja muistella, mutta ehkä ei nyt, ei tänään, viikonloppuisyys nyt oli mitä oli ja on onneksi takana, mutta muistaahan tämäkin juhlapyhä aina muistuttaa, tällä tiellä. 

(Pitkä aaaaaarrrrggggh!) 

Minnehän tämä soittajan maailma ja ropinaa lokareissa? Revisio 3.03

Homma näyttää usein monimutkaisemmalta kuin se todellisuudessa on. Ajattelin soittamista, että niinhän se on, ettei se ole sitä miltä se näyttää.

Joo, tultiin eilen, siis mökille ja viimeinen tienpätkä oli tarkoin hiekoitettu, tosin lumi oli sulanut muutama päivä sitten, eli ainoastaan ropinaa lokareissa, vai miten sen hauskan sivuäänen ilmaisisi, joo ropinaa lokareissa. Siinä asfaltin päälle lasketulla sepelillä fillarin renkaat kärsii kivasti.

Siinä nousi kaikenlaista ajatusta kun väänsin muutaman tunnin polttopuita metsästä. Niinku esimerkiks että erään Pen Leen biisi Princen June joka oli näköjään albumilla Catlook Gypsies on aika saatanan naivi, tai oli tai onhan se vieläkin kuultavissa eräissä suoratoistopalveluissa, toisena lauluäänenä joku Tittta Spout, joka on näköjään - kun tein vähän hakuja - ”suomalainen musiikin esittäjä”, ehkä oikealta nimeltään Maija-Riitta Häggroth, tai ehkä sittenkin Maija-Riitta Summanen tai sittenkin Tii Häggroth.

Mikä on ”oikea nimi”? Kysykää vaikka Anni Ylävaaralta. Hän kertoo sen teille noin niinku "Liksom".

Niin, se Daven biisi, Princen June joo aika naivi tästä näkökulmasta, mutta kun olin silloin aika nuori kun levy julkaistiin (1977) ja taisin ostaakin sen tuplan heti niin se kuulosti niin SAATANAN hienolta se Daven ja tämän ehkä Tiitta Spoutin joka on ehkä Tii Häggroth tahi sinnepäin, siis se lyhyt alle kahden minuutin akustisella kitaralla säestetty duetto siinä tuplaälppärillä. Ai mikä on tuplaälppäri, no se on niinku kaksi sellaista pitkäsoittolevyä yhdessä kotelossa.

Toisaalta sanoisin että sen tuplaälppärin nimibiisi, eli Ballad of Catlook Gypsies on kyllä edelleen aika helvetin hieno biisi. Mutta tietysti makuasia, niinku kaikki tällaiset musiikki ja muut taideasiat ja niin kovin monet muutkin asiat.

New Yorkerissa (olikohan se New Yorker, no ehkä muistan oikein, ehkä en) oli taannoin hieno juttu musiikin tekijöistä tai oikeastaan siitä että niitä rock/pop/punk ym. musiikilla eläviä muusikoita on yhä vähemmän. Jotenkin se aina vähän sattuu kun ton musiikin ja soittamisen kanssa on edelleen jonkin verran tekemisissä kun lukee juttuja tuon maailman muuttumisesta.

Ehkä on syytä keittää kuppi Oolong-teetä ja olla hetki hiljaa.

Kuntosali, juustoa, vassarit ja natsi äxässä (X) Revisio 3.03

Tänään, siis täällä on tollanen koko kylän kuntosali tossa vanhalla koululla, niin menin sinne sitte illalla kun ajattelin vähän näitä vanhan juoksijan lihaksia vahvistaa, mutta se kuntosali jossa ei yleensä ole illalla juuri ketään olikin yllätykselliseswti täynnä suurikokoisia naisoletettuja, mitä ihmispaljoutta mä tietysti säikähdin kauheesti ja ehkä maailman epäsosiaalisimpana pyöräilin kiireesti takaisin kotiin vähän niin kuin pettyneenä etten saanut rauhallista treenihetkeä, varsinkin kun olin iltapäivällä käynyt uimassa sen jokaviikkoisen tonnin ja kestänyt niitä uimahallijuttelijoita jo ihan lippaan saakka ja sitten muutenkin ajattelin etten viitsi illalla juosta pitkää lenkkiä kun tuli edellisenä iltana vedettyä ne pitemmät intervallit eli kolme kertaa kaksi kilometriä parin minuutin palautuksilla.

Mikä purkaus. Oh!

Sattuu siinä sitten himassa käteen Hyväuskoisten Sanomat (HS) jonka ns. puoliso on tilannut. Aviisisissa etsiskellään muun muassa helsinkiläisistä kahviloista parasta juustokakkua. Kuka voittaa kökkärejuustokisan, siinäpä kysymys!??

Sähköpostissa on vassareiden uuden puheenjohtajan kirje, jossa pyydetään rahaa? En ole tavannut laittaa rahaa kuin Uniceffille ja joskus myös äspeeärrälle, niin kuin nyt kun tuli se joulukalenteri mitä ei viitsi lähettää takaisin, vaan maksan kiltisti sen kuusitoista euroa pankkisiirrolla ja pistän joulukalenterin jääkaapin kylkeen. Lapsethan ei noista äspeeärrän kalentereista perusta kun luukkujen takana on vaan kuvia, eikä esimerkiksi suklaata tahi muuta yllätysmössöä. 

Parin päivän päästä tulee tulikivenkatkuinen viesti eräästä puoluetoimistosta, että ryhdy nyt Eljas??? (tarkoittaako ne minua) kunnallisvaaliehdokkaaksi, varsinkin kun tuo republikaani voitti Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa presidentinvaalit ja kotimaassa persua pukkaa joka tuutista. Mä en pysty, mä en jaksa, ja tää ns. ”paikallinen media” repis mut varmaan kappaleiksi jos ryhtyisin ehdolle. 

Sitten silmiin osuukin tuo Hyväsuskoisten Sanomien kirjoitelma äxässä tekstiä julkaisseesta natsista. Kysymyksessä on Hyväuskoisten Sanomien mukaan ”monikerroksinen analyysi”, joka vaikuttaa minusta lähinnä mielenvikaisen jorinalta. Sopii sinänsä tuohon Hyväuskoisten Sanomien linjaan uskoa vain hyvää myös natsista. Piruparka onnittelee Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen uutta johtajaa sillä ”työväenluokka” voitti siellä vaalit. 

Sallikaa mun nauraa. Tämä mielenvikainen kuvatus muuten on kuulemma aika kuuluisa. Ihmettelen edelleen miten helvetissä tähän on päädytty ja miksi tämän juttu kirjoitettu ja onko tämä parodia? No ei, eli he tekevät sen ihan itse, parodian tekeminen tästä on mahdotona. Joo. 

Niin, natsipaskat on ns. normalisoitu mediassa. Älkää tulko mulle jauhamaan mistään ikkunasta (Overton) ja sen siirtymisestä kun se ikkuna siirtyi jo noin kymmenen vuotta sitten. Ihan huomaamatta. 

Mitä mä ihmisten tavattomalle tyhmyydelle voin, kivahan sitä on tulla äärioikeiston huijaamaksi? Ilman muuta.